Porin maauimalasta se alkoi – vapaasukeltaja Johanna Nordblad pidättää henkeään lähes 7 minuuttia

Dokumenttielokuvassa Neljä elementtiä vapaasukeltaja Johanna Nordbladin valtakunta on vesi. Kolme miestä hallitsevat maan, ilman ja tulen.

Heikki Westergård
Porin maauimalasta se alkoi – vapaasukeltaja Johanna Nordblad pidättää henkeään lähes 7 minuuttia

Vapaasukeltaja Johanna Nordblad sukelteli lapsena Porin maauimalan isossa altaassa ja meressä, salaa Kokemäenjoessa ja Ruosniemen kalliokuopassa. Länsi-Porin kuvataidepainotteisesta lukiosta hän suuntasi animaatio-opintoihin ja hänellä on Helsingissä oma mainostoimisto.

Jarmo HuidaPori

Valkoinen jää ja siinä musta, kolmionmuotoinen avanto, jonka reunalla istuu nainen mustassa märkäpuvussa. Hetken keskittyminen, ilmaa keuhkoihin ja sukellus.

Kamera seuraa naista jään alle, ilmakuplat kimmeltävät kuin helmet. Kuva keikahtaa nurinpäin ja näyttää siltä kuin sukeltaja liukuisi horisonttiin ulottuvalla jäälattialla, jota ameebamaiset mustat kuplat koristavat.

Hetki tuntuu ikuisuudelta. Eikö hänen pitäisi jo palata kalojen valtakunnasta ihmisten valtakuntaan?

Ei, sillä eihän hänellä ole mikään kiire.

Johanna Nordbladin ennätys hengenpidättämisessä on 6 minuuttia 39 sekuntia. Uimapuvussa hän on sukeltanut avannosta avantoon 50 metrin matkan, joka pääsi Guinnessin ennätysten joukkoon. Uima-altaassa Johanna sukeltaa räpylän kanssa 192 metriä.

Tällainen kala tarttui pyydykseen, kun tuottaja Marko Röhr etsi vedenhaltijaa itävaltalaisen Natalie Hallan dokumenttiin. Dokumentti kertoo neljästä poikkeusihmisestä, jotka tuntuvat ylittävän ihmisenä olemisen rajat. Ohjaajan veli Philipp Halla on basehyppääjä, maanmies Georg Zagler geologi, joka koluaa kotikulmillaan Euroopan suurinta luolaverkostoa ja espanjalainen palomies Pako Rivas on selättänyt pyromaanin taipumuksensa hyvän tekemiseksi.

Kiehtovin heistä kaikista on kuitenkin suomalainen vapaasukeltaja, taiteilija ja graafikko Johanna Nordblad, jolle vesi on se vanhin voitehista, ihmisen luonnollinen elementti.

Vesi ei tunnu jään alla sen kylmemmältä kuin kylmä vesi juotuna. Johanna Nordladille on sama sukeltaako hän jään alla vai uimahallin altaassa. Kylmyyskin on vain niin kylmää kuin sen kuvittelee olevan.

Vesi ei tunnu jään alla sen kylmemmältä kuin kylmä vesi juotuna. Johanna Nordladille on sama sukeltaako hän jään alla vai uimahallin altaassa. Kylmyyskin on vain niin kylmää kuin sen kuvittelee olevan.

Johanna muistaa, miten hän lapsena sukelsi Porin maauimalan ison altaan syvään päähän, tarttui pohjan pieniin koloihin ja katseli ylhäältä tulvivaa ihanaa valoa ja seurasi yläpuolellaan uivia ihmisiä.

Yhtä ihanaa se on yhä. Vedenalainen maailma on kaunis, ja Johanna katselee sitä rauha sielussaan.

– Tunne on vähän samanlainen kuin menisi nukkumaan ja laittaisi silmät kiinni. Aika pysähtyy. Siellä on hyvä olla.

Johanna Nordblad pulahtaa veteen lähes joka päivä, eikä sillä ole väliä, onko vesi uimahallissa tai Punaisessa meressä. Tai hänen kotirannassaan Lauttasaaressa, josta voi lähteä melomaan lähisaarten kallioisiin vesiin. Ja onko vesi jäässä vai ei.

– Minun ei tarvitse lentää toiselle puolelle maapalloa saadakseni olla vähän aikaa rauhassa. Saan sen maksimitunteen kahdessa minuutissa veden alla. Nautin siitä ja toivon, että elokuvakin antaisi ihmisille aiheen miettiä, mikä oikeasti tuottaa heille hyvää oloa.

Ihmiset hyppäävät elokuvassa jyrkänteeltä varjon varassa tai liitopuvussa. He laskeutuvat vuoren syvyyksiin loputtomiin käytäviin ja taistelevat tulimyrskyä vastaan. Moni menettää näissä oloissa henkensä. Ottavat riskejä.

Hengissä selviää vain se, joka hallitsee riskit eikä etsi äärikokemuksia adrenaliinipiikin takia. Elokuvassa onkin äänessä neljä filosofia.

– Vapaasukellus on antiextreme-laji. Jos adrenaliinituotanto käynnistyy, et voi enää sukeltaa. Minua ei pelota koskaan hukkuminen. Sukelluksissa olen tosi rentoutuneessa tilassa. Jos lähden ajatusleikkiin, että olen ollut täällä minuutin, miltäköhän seuraavat kaksi tuntuvat, en pystyisi tähän.

Johanna Nordblad olisi ihanteellinen uimaopettaja. Hänen mielestään ihminen hukkuu vain, koska pelkää hukkuvansa. Oikeasti ihminen on luotu veteen.

– Ei ihminen tuosta vain huku. Keuhkot täynnä ilmaa on työn ja tuskan takana mennä edes altaan pohjaan. Ihminenhän kelluu. Siinä vaiheessa kun elimistö oikeasti ymmärtää, että happea ei enää tule, meillä on pernassa varahappisäiliö. Perna puristuu vedessä kasaan ja vapauttaa happirikkaita punasoluja.

Veteen pudonneen pulssi hidastuu, verenkierto keskittyy aivoihin ja muihin tärkeisiin sisäelimiin. Jos ei nielaise heti vettä keuhkoihinsa, uimataidotonkin räpiköi muutaman metrin ja voi pelastua. Ihmiset hukkuvat paniikissa.

Lohdullista tietoa, mutta tätä ei taida harjoittelematta oppia?

Johanna Nordblad nauraa, että hän voi opettaa kolmessa tunnissa kenet tahansa vapaasukeltajaksi. Mielensä voimalla hengitystään pidättää kolme minuuttia, vaikka ei olisi tehnyt sitä koskaan ennen.

Ihmisessä on mielettömiä voimavaroja, mutta kun elimistöä pusketaan väkisin yli rajojen, se on vaarallista.

– Jos on pakko mennä syvemmälle ja syvemmälle, se on yhteiskunnan luoma ongelma. Mikään kilpaurheilu ei ole terveellistä.

Vapaasukeltamiseen ei voi suhtautua kuin urheiluun, koska silloin suorituksesta ei tule mitään. Johanna kilpailee, mutta ei harjoittele yhä pidempiä sukelluksia tai yhä kauemmin jatkuvia hengen pidättämisiä.

– Panttaan pitkiä sukelluksia, jotta olisin kisoissa henkilökohtaisesti kiinnostunut, kuinka pitkälle voin mennä. En kilpaile ketään vastaan, en edes itseäni.

Neljä elementtiä

Ohjaaja itävaltalainen Natalie Halla

Ohjannut neljä palkittua, yhteiskunnallista dokumenttia, ensimmäinen niistä Drugmothers, 2010.

Neljä elementtiä kertoo neljästä poikkeusyksilöstä:

Basehyppääjä Philipp Halla, Itävalta

Vapaasukeltaja Johanna Nordblad, Suomi

Palomies Pako Rivas, Espanja

Luolatutkija Georg Zagler, Itävalta

Kuvaaja Teemu Liukka

Tuotanto MRP Matila Röhr Productions Oy / Marko Röhr

Ensi-ilta 17.3.2017

Uhmakkaat eivät selviä

Jarmo Huida – Kaikilla näillä ihmisillä harrastus ja ammatti on jotenkin kontrollissa. Siihen ei liity mitään uhmakkuutta, että yritänpä tuota. Sitä ei tehdä adrenaliinipiikin takia. Siksi se on melkein filosofista, sanoo Neljä elementtiä -elokuvan tuottaja Marko Röhr, jolle vesi on neljästä elementistä tutuin.

Yhdessä Teemu Liukan kanssa hän on tehnyt 15 vuotta omia vedenalaisia dokumenttejaan ja kuvannut vedenalaisia otoksia kansainvälisiin näytelmäelokuviin. Ohjaaja Natalie Hallan hän tapasi festivaaleilla. Hallalla oli idea, jonka lähtökohtana taisi olla hänen oman veljensä basehyppyharrastus.

– Hän ei tuntenut ketään, joka voisi kuvata vedenalaiset jakson ja kysyi meitä. Kun tutustuin hankkeeseen, sanoin, ettei leffan voi kuvata kuin yksi ihminen maailmassa ja se on Teemu. Jos joka jakson kuvaisi eri kuvaaja, leffasta tulisi tilkkutäkki. Sanoin myös, että haluan tuottaa koko elokuvan ja ehdotin, että kaikki tekijät olisivat suomalaisia.

Marko Röhr tunsi suomalaisia vapaasukeltajia, mutta ei Johannaa, joka osoittautui huikeaksi tyypiksi ja elokuvan avaintekijäksi.

– Eihän ohjaaja edes tiennyt, että ihmiset sukeltavat jään alla. Hän ajatteli vain vettä.

Ohjaajan veli Philipp Halla on jättänyt basehypyn ja tyytyy pienen tytön isänä riippuliitämiseen.

– Kun aloitimme elokuvanteon, kuolleiden basehyppääjien listalla oli 200 nimeä. Viimeksi kun katsoin listaa, siinä oli 242 nimeä. Philippkin näytti meille nuoria ja sanoi, että noiden kanssa pitäisi tehdä kuvaukset nopsaan. He ovat kuvioissa maksimissaan kolme vuotta, elleivät älyä lopettaa. Emme käyttäneet heitä.

Teemu Liukalle vesi ja ilma ovat elementteinä tuttuja. Veden alla hän on kuvannut 15 vuotta ja meriittilistalta löytyy muun muassa huikea Järven tarina. Hän harrastaa myös varjoliitoa.

Luolien koluaminen 35 kilon kamerakaluston kanssa oli kuitenkin rankka urakka. Vaikein oli silti toimia tulen kanssa.

– On eri asia toimia hallituissa oloissa palomiesten harjoittelukonteissa kuin silloin, kun tuli on valtoimenaan. Kiersimme varmaan 3 000 kilometriä Espanjaa metsäpalojen perässä. Oli hankala löytää paikkoja, joissa voi välittää tulen voiman ja tunteen.


Lue myös nämä


Kommentit (1)

  • Lepa

    ”Nautin siitä ja toivon, että elokuvakin antaisi ihmisille aiheen miettiä, mikä oikeasti tuottaa heille hyvää oloa.”

    Hieno lause jota sopisi jokaisen miettiä… hyvää kevättä kanssa kulkija….

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös