Kaivos ei lopu konkurssiin

Pekka Perä osti Talvivaaran kaivoksen Sotkamosta aikanaan yhdellä eurolla. Tällä hetkellä yli kymmenen miljoonaa euroa kuukaudessa tappiota tekevästä yhtiöstä eurokin olisi liikaa. Kassa on tyhjä, tuotannon määrät pienet ja nikkelin maailmanmarkkinahinta mataa pohjalla. Ilman valtion väliintuloa Talvivaara on konkurssissa ennen vuodenvaihdetta. Konkurssissakaivos jää konkurssipesän hoitoon, sillä suuret vesialtaat ja malmivuoret pitää joka tapauksessa hoitaa. Tällä hetkellä maailmalta ei helpolla löydy sellaista vastuullista ostajaa, joka on valmis ottamaan Talvivaaran. Konkurssissa kaivoksen omistajat, siis myös kaikki pien-sijoittajat, menettävät rahansa, mutta siivouslaskun maksaa valtio eli kaikki suomalaiset veronmaksajat. Sen vuoksi on viisaampaa hakea toisenlaista ratkaisua. Talvivaara on monella tapaa hieno hanke. Kainuuseen on sijoitettu ainakin puoli miljardia euroa, jolla on luotu työtä ja toimeentuloa. Käytetty bioliuotusprosessikin on ainutlaatuinen. Se on tässä mittaluokassa ja näissä oloissa pilottihanke, joka ainakin näyttää toimivan. Talvi ja sateet toivat valtavia ongelmia, mutta niistäkin suomalaisella insinööritaidolla näytettäisiin päästyn yli. Talvivaara joutui monella tapaa ympäristöolojen ?uhriksi?. Tulivat poikkeuksellisen kovat sateet ja nikkelin maailmanmarkkinahinta romahti. Kummallekaan yhtiö ei voinut mitään. Paitsi ettei tällaisia vaihtoehtoja Perän mahtipontisissa puheissa otettu huomioon. Jos valinta pitää tehdä flunssan ja vatsataudin välillä, varteenotettava vaihtoehto on valtion väliintulo. Turun telakan tapaista toista virheratkaisua ei pidä tehdä. Silloin hinta oli 50 miljoonaa euroa, nyt puhutaan sadoista miljoonista euroista. Ympäristöväki huutaa hallittua alasajoa ymmärtämättä, mitä se tarkoittaa. Se vaatii lakkautettavaksi Kainuun suurinta yksityistä työnantajaa, joka on satojen ihmisten työpaikka. Kokemuksesta pitää oppia, niin Talvivaarastakin. Ensinnäkin ympäristöasioiden pitää painaa päätöksenteossa ainakin yhtä paljon kuin keskustalaisen aluepolitiikan ja lupausten työpaikoista ja hyvinvoinnista. Pohjoisessa on vireillä kymmeniä kaivoshankkeita, joita kansainväliset suuryhtiöt perustelevat lupaamalla vaikka kuun taivaalta. Nyt ne ovat metallien hinnanromahduksen takia lähes kaikki lepotilassa. Kaivosyhtiöt eivät tule Suomeen työllistämään vaan tekemään voittoa. Talvivaaran kohdalla on syytä käydä koko hanke läpi perusteellisesti. Johdon kummalliset kannustinjärjestelmät, lupamenettelyn koukerot ja monet muut asiat on syytä selvittää opiksi ja ojennukseksi. Sijoittajatkin voivat oppia paljon näistä kansallistalkoista. Pekka Perä puhui paljon ja lupasi vielä enemmän. Parhaina päivinä hän suunnitteli jopa oman sulaton perustamista Kainuuseen. Vielä viime kuussakin piensijoittajat lottosivat ostamalla Talvivaaraa, vaikka samaan aikaan suuret institutionaaliset sijoittajat, kuten esimerkiksi Varma, pumppasivat salkkuaan tyhjäksi. Ehkä nyt olisi aika ottaa esille uudestaan Mauri Pekkarisen (kesk.) esittämä ajatus kansallisesta kaivosyhtiöstä, uudesta Outokummusta. Pesämuna taitaa olla pian valmiina. Kommentoi pääkirjoitusta: Julkaisemme lukijoiden kommentteja tällä aukeamalla. Sähköpostit: sk.mielipide@satakunnankansa.fi. Kirjeet: Satakunnan Kansa / mielipiteet, PL 58, 28101 Pori


← Arkistoon

Lue myös