Valtion lyömätöntä autoverotyperyyttä

Korkeimman oikeuden (KKO) autoveropäätös pisti säntäämään kellariin heti töiden jälkeen. Etsinnässä oli läntisen tullipiirin autoverojen palautuspäätös toukokuulta 2009. Hikisen urakan jälkeen paperi lopulta löytyi. Selvisi, että valtio oli kuin olikin palauttanut arvonlisäverot, jotka se peri vastoin EU:n sääntöjä. Uutta valitusta ei tarvitsisi tehdä. KKO:n tuore ratkaisu palautti mieleen heinäkuun 2004, jolloin hankin Saksasta Mercedes-Benzin vuosimallia 1992. Maksoin 6 900 euroa vähän ajetusta johtotähdestä baijerilaiseläkeläiselle. Kokeneen välittäjän kanssa pohdimme, että mersusta perittävä autovero olisi luultavasti noin 3 000 euroa. Tullin aiemmat veropäätökset puolustivat arviota. Selviäisin autokaupassa noin 10 000 euron kustannuksilla. Tulli yllätti ikävästi 5 769,16 euron autoverovaatimuksella. Summa sisälsi reilun 1 000 euron arvonlisäverot. Suomalainen autoilija maksaisi siten käytetystä autosta lähes kaksi kertaa enemmän kuin saksalainen. Päätös ei kestänyt EY-tuomioistuimen päivänvaloa, vaan valtio joutui palauttamaan 2 700 euroa takaisin 2009. Mukana palautuksessa olivat väärin perustein perityt autoverot ja arvonlisäverot. KKO:n päätös sinetöi nyt sen, mikä valtion piti ymmärtää jo vuosia sitten. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaan toisesta EU-maasta maahan tuotua tuotetta ei saa verottaa ankarammin kuin samanlaista kotimaista tuotetta. Tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus on EU:n perusta. Siihen Suomi sitoutui liittyessään unioniin 1995. Tämä perussääntö opitaan jo peruskoulussa, mutta valtiovarainministeriössä säädös on tuottanut ongelmia. Jos vapaat sisämarkkinat eivät valtiolle kelpaa, EU:sta voi yrittää hakeutua eroon. Siinä riittää vielä perkaamista, miksi Suomi härkäpäisesti, vuosi toisensa jälkeen toteutti virheellistä käytäntöään autoveroissa. Miksi valtio rikkoi tietoisesti ja harkiten EU:n säädöksiä vastoin suomalaisten kuluttajien etua? Tulli aikoo maksaa korvauksia vain niille autoilijoille, jotka laittoivat valituksen vireille määräaikana 2009-2012. Korvauksia heltiäisi enää vain 60:lle ja 30 000 autoilijaa joutuisivat nielemään vääryyden (Uusisuomi.fi 9.7.). Valtion verovedätyksen paljastanut juristi Petteri Snell pitää selvänä, että KKO:n päätöksestä alkaa kolmen vuoden valitusaika, joka kestää vuoteen 2016 (HS 10.7.). Viisas olisi päässyt valtiovarainministeriössäkin vähemmällä. Uppiniskaisuudesta aiheutuvat kustannukset veronmaksajille ovat oma lukunsa. Veronpalautusten määrä korkoineen voi yltää reilusti yli 100 miljoonaan euroon. Julkishallinnon henkilöstökulut kasvoivat ja Tulli perusti jopa uuden yksikön, markkina-arvoryhmän arvioimaan tuontiautoja. Valtion piti rikkoa lakia viimeiseen asti, kustannuksista välittämättä.


← Arkistoon

Lue myös