Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla.

Uusivirran uusin albumi on jakanut kriitikot kahteen leiriin. Osa liputtaa selvästi Minä olen hullu (2008) -levyä, jossa tunnelmoinnin perusta oli 1980-luvun Curessa ja brittipopissa. Osa on taas innostunut uutukaisen 1970-lukulaisesta, Bowien, Hectorin ja Dave Lindholmin tapaan rokkaavasta irtonaisesta fiilistelystä. Minä sain lähes auringonpistoksen, kun kuuntelin Olavin uutukaisen peittelemätöntä oodia ilolle. Näitä lauluja on ihanan helppo hoilata ensi kesänä.


← Arkistoon

Lue myös