Merkkien lukemattomat tasot

Kuvat Sami Pennanen: Putte Possen nimipäivä ja muita tarinoita puskista, Lönnströmin taidemuseon Pihatalon studio, 7. elokuuta asti. Sami Pennasen näyttely kuvaa kärjistetysti graffitikulttuuria tekijän ja havainnoijan näkökulmasta. Käytännössä sadat yksittäiset teokset muodostavat yhden teoksen, joten kokonaisuuksia on yhtä monta kuin katsojia. Pennanen on jättänyt runsaasti tilaa mielikuvitukselle ja ihmisen taipumukselle yhdistellä fragmenteista tarinoita. Jollekin diskopallo, lenkkarit ja pahvilaatikot ovat olemassa erillisinä detaljeina, joku näkee asunnottoman katumaalarin suojapaikan New Yorkissa. Kodittomia ihmisiä vilahtelee tämän television kuvissa enemmänkin, paljou-den yksi metafora voisi olla tv-kanavien vaihtelun sijasta nettisurffaus. Pennasen tapa käyttää elementtejä omasta taipaleestaan vuosien varrelta tuo ajallisen monikerroksellisuuden lisäksi jännittävän yhdistelmän subjektiivista ja objektiivista perspektiiviä. Hän on ottanut kuvia kuvista, mutta warholilaisen toiston sijasta varioi kohteitaan. Asioiden ja ideoiden kierrättäminen ja muunteleminen on Pennaselle ominaista. Hän luo uusia yhteyksiä ja hämärtää tuttuja assosiaatioita. Näyttelyn estetiikka on rosoista, joka saa aikaan realistisen tunnelman. Samankaltaista vanhan liiton kuvakieltä on käytetty viihteellisemmin esimerkiksi SMC Hoodratsin videoissa. Mutta siinä missä mikä tahansa muukin selitys, se on vain yksi tapa katsoa. Näyttely ei sinänsä ole leimallisesti suomalaiseen kulttuuriin viittaava kokonaisuus; se voi olla vaikka underground hip-hopin visuaalista puolta uniikilla twistillä, joka viittaa niin itään, etelään kuin länteen. Kyse on myös jonkinlaisesta kuolleesta kulmasta ja sokeasta pisteestä. Paikasta, johon valvontakameran katse ei ulotu. Hanna-Riikka Kuisma


← Arkistoon

Lue myös