Verkon kokija:Hallintajärjestelmäpainajainen
Onko enää mitään työtä, jossa ei tarvitsisi koskea tietokoneeseen? Onko mikään ihmisryhmä säästynyt niiltä helvetinkoneilta, joita yleensä kutsutaan työn ja arjen hallintajärjestelmiksi?
Vielä muutamia vuosia sitten ajattelin, että käyttäjätunnus on sana, jonka suomen kielen nykymuotoinen synonyymi on kirous. Olin väärässä. Käyttäjätunnusten ja salasanojen eksponentiaalisesti voimistuva vyöry on vain pientä kiusantekoa siihen verrattuna, mitä tuhoa viattomissa ihmisryhmissä saavat aikaan erilaiset "työtä helpottavat" tietojärjestelmät.
Ajatus on aina kaunis. Työvuorolistojen laatiminen on hankalaa – tehdäänpä ohjelma niiden laatimiseen. Lomalistat ovat sekaisin – ohjelma siihenkin. Yhteydenpito osastojen välillä tökkii – intranet ratkaisee pulman. Matkalaskut, asiakastilastot, tilaukset, tililöinnit, opintosuoritukset, tuntilistat, toimitukset. Tilataan ohjelmia, TILATAAN LISÄÄ OHJELMIA!!!
En ymmärrä ohjelmien tekemisestä mitään, mutta se ei haittaa. Ongelma on se, että en usein ymmärrä ohjelmien käyttöäkään ja olen sentään käyttänyt erinäköisiä ohjelmia aika paljon ja aika pitkään.
Vikoja on yleensä enemmän kuin yksi, esimerkiksi:
1. Ohjelman kustannuksiin ei lasketa riittävää koulutusta eikä sen opetteluun varata aikaa. Tässä teille oiva peli – ja aikaa säästyy?
2. Ohjelma ei puhu suomea. Ohjelma ei puhu englantiakaan. Ohjelma puhuu ohjelmaa, eikä käyttäjä ymmärrä ilman manuaalia. Manuaali löytyy intrasta, jota käyttäjä ei osaa käyttää. Ilman manuaalia.
3. Ohjelma ei korjaa käyttäjän sähläystä eli virheellisistä tai oudoista valinnoista ei saa varoitusta. Lopputuloksena on työntekijä, joka luulee tehneensä kaiken oikein, eikä tajua, mihin ne tiedot oikein katosivat.
4. Ohjelma ei opi. Firman väki tekee jokainen vuorollaan samat mokat systeemiin ja niitä metsästetään ja paikkaillaan joka kerta yhtä tuskaisesti.
5. Ohjelma ei keskustele minkään muun yrityksessä tai kodissa käytössä olevan ohjelman kanssa. Samat tiedot taotaan moneen paikkaan. Työpäivä täyttyy turhasta naputtelusta.
6. Ohjelmaa ei osaa kukaan säätää tai korjata. Ylläpito, mitä se on? Pitääkö tästä muka jotain maksaakin?
Tiedän. Täysin käyttäjäystävällinen ohjelma taitaa olla vain haavekuva ja likimain onnistunutkin sekä kallis että työläs tehdä. Silti on vaikea ymmärtää, miksi kansan arki ja työ kyllästetään näillä "helpottavilla" ohjelmilla, joista välillä on enemmän haittaa kuin hyötyä. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta joskus lyijykynä, paperi ja ilmoitustaulu toimivat paljon tehokkaammin kuin yksikään tietokone.
Nykyään saa onneksi – yleensä – sanoa, että ohjelma on huono, jos sen käyttö on hankalaa. Vika ei aina olekaan käyttäjän korvien välissä.
Kommentit
noh nykynuoret ovat usein jos sellaisia velhoja että 20 vuoden päästä tietokoneet ja ohjelmat hoituvat helposti ja te vanhemmat voitte nauttia eläkkeestä ja elämästä ilman koneita :)
noh nykynuoret ovat usein jos sellaisia velhoja että 20 vuoden päästä tietokoneet ja ohjelmat hoituvat helposti ja te vanhemmat voitte nauttia eläkkeestä ja elämästä ilman koneita :)
Oli sitä nuori tai vanha, loputon tuntemattomien käsitteiden vyöry ei uppoa päähän. Näitä outoja käsitteitä kuten koodeja, termejä tai työtapoja on mahdotonta sisäistää, ainakaan työtehokkaasti. On totta, että lapsesta asti tietokonetta käyttäneet ovat sisäistäneet elämänsä aikana enemmän ohjelmien käyttöön liittyviä käsitteitä, jolloin uuden ohjelman kohdalla uusia sisäistettäviä käsitteitä on vähemmän.
Jos ohjelmaa ei osata käyttää, syy ei ole käyttäjässä. Syy on joko suunnittelijassa, tai siinä tahossa joka ohjelman on tilannut liian pienellä rahalla. Vaikka oli millainen talipallero tietoteknisiltä kyvyiltään, on tämän palleron mahdollista oppia. Tähän oppimiseen, opettamiseen ja oppimisen helppouteen suunnittelija kiinnittää usein liian vähän huomiota. Kun oppimishelppoudeltaan huonosti suunniteltu ohjelma on viimein käyttäjällä hanskassa, ohjelma vanhenee ja on aika vaihtaa uuteen.
On totta että monet ohjelmat ovat täysin epäintuitiivisia ja niitä käyttääkseen pitäisi olla joku insinööri( mikä ei sekään takaa onnistumista).
Monissa ohjelmissa oppimiskynnys on korkea, vaikka ne helpottaisivatkin suuresti elämää oikein hallittuina. Ongelma lienee juurikin ensiksi mainitsemasi koulutus; joku jossain toteaa "hommat tökkii. No ostetaan tälläinen uusi hieno ohjelma. Koulutus tulee vähän turhan kalliiksi, skipataan se, kyllä ne työntekijät sitä sitten oppii käyttämään. Ja manuaalia ei kyllä saa lukea työajalla, siinähän maksettaisiin tyhjästä."
Ja kas kummaa, kohta tökkii hommat vielä enemmän.
Alussa kun kaikenmaailman ohjelmia titokoneille tehtiin niitä tehtiin tietokoneiden ehdoilla. Nehän oliva aluksi pelkkiä laskukoneita. Joilla vaan saatiin helpo,mmlla tarkempia tuloksia kuin laskutikulla ja kynällä.Peiaatteessa ne sitä on vieläkin. Niiden taito perustuu ykkösien ja nollien kasittelyyn. toden ja ei toden käsittelyyn. Aikansa teknikot ihastelivat niiden valtavia tehoja tehdä mitä valtvampia laskutoimituksia niillä. vasta sitten nämät asiat siirretti vastamaan kirjaimia kirjoituksia ja asioita sekä niiden hallitsemista. Ja sitä samaa ne ovat vieläkin. Tyhmiä ideootteja jot vaan toimittaa asioita suurella nopeudella. Laittava tietoja niinkuin ennenkin eri kansioihin laatilkkoihin huoneisiin. ja hakevat niitä taas eri paikkohin suurella nopeudella. nämä asiat mahtuvat vaan pieniin esineisiin didketeille kiintolevyille. muistikorteille ja muille vastaaville laitteille. Näiden tekojen käskyttämiseen tarvitaan ohjelmia. Siinä alkaa pulma kun eri ihmiset haluavat tehdä näiotä erilaisesti. joku siirtää paperi kerrallaan joku mapeissa toiset taas vievä koko mappipinon kärryissä
ja sitten on vielä mappien ja mappikäryjen täyttö niin, että niistä voidaan asiat löytää. Jokainen ohjelmantekijä yrittää köytää näiden asioiden ratkaisemiseen parhaan tavan. mutta kun ohjelmantekijöitäkin on erilaisia niin heidän ratkaisunsakkin on erlaisia. Entä vielä. Mutta unohtavat vielä sen että käyttäjät eivät halua asioita niin asioita hoidettavan ja kun jokaisella käyttäjällä on viel erilainen tapa niin soppa on selvä. Pitäisi löytää yhteinen tapa miten miten jutut tehdään. SDitä taas sotkee titotekniikalla tehtävä bisnes jossa taistellaan verisesti laitteista ja ohjelmista yirittäen jopa sabotoida toisiaan on suorastaan ihme että tietotekniikka on näinkin menestynyt. Ehkä joskus saadaan standartoitua tämä niin että kaikki ymmätää tehdä edes joitan asioita samalla tavalla. silloin vasta päästää edes jonkimmoiseen tavoitteeseen. eli ihmiset osaa käyttää suurinpiirten kaikkkia tarvitsemiaan ohjelmia. Toivo ei ole kovin suuri kun muistan nuorena insinööriopikelijana meille päähän präntättiin että SI järjesteläm on juuri hyväksytty. Ei enäää erilaisia mittajarjestelmiä ei tuumia, kilopondejja Farenheittejä vaan mm, pscal ja Kelvin. Nyt 50 vuoden jälkeen kävin työpaikallani niin eikös eräässä vielä käytössä olevasaa mittarisaa lukenut asteikko kilopondeina KP. Niin maailma muuttuu eskoseni , vai muuttuuko
Edesmennyt äitini oli huolissaan aina sukulaisen pojasta, joka 10 vuotiaasta lähtien oli koko ajan tietsikalla. Kuten arvata saattaa poika alkoi opiskella tietokone inssiksi. Opinnot jäivät muutamaa kuukautta vajaaksi - puhkesi raju diabetes, jota täytyi heti alkaa hoitaa pistoksilla. Siinä meni ensin viikko teho-osastolla ja sitten pari viikkoa normiosastolla, jossa opetettiin oikeaa ruokavaliota ja miten itseään pistetään. Samaan aikaan lääkärit "huomasivat" tämän ennen niin iloisen ja reippaan jopa armeijan käyneen nuoren kärsivän jonkinlaista "mielisairautta" koska hänelle määrättiin jopa kolmea erilaista mielialalääkettä!!! Meni vielä joitakin kuukausia poika linnoittautui yksiöönsä eikä halunnut tavata ketään.. Onneksi äitinsä meni sinne puoli väkisin ja tiskasi ja siivosi, ja löysi kahtia leikatun Kela-kortin. Opiskelut kun olivat jääneet kesken Kela lopetti asumislisän ja tietysti opintotuen. Onneksi lääkelaatikot löytyivät tyhjinä - tunnollinen poika aina ollutkin! Lääkkeet olisivat maksaneet ilman Kela korttia 400€, mutta onneksi oli kuitenkin lääkekorvaus huomattu pojalle laittaa - omavastuu alle 4€.
Onko tämä armas Suomemme maa?