Blogi
Etappisika:Aamen se on tässä
Japanin mies ja samurai Yamamoto Jōchō jätti jälkipolville monia hyviä opetuksia. Eräs niistä on tämä: "Loppu on kaikissa asioissa tärkeä."
Tämän blogin osalta on nyt saavutettu tämä tärkeä vaihe. Joulukuussa 2007 alkanut rupeama saa nyt päätöksensä.
Käytän tässä yhteydessä tilaisuutta hyväkseni ja kiitän Satakunnan Kansan päätoimittajaa sekä muita toimituksen henkilöitä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Käyttööni on tänä aikana annettu Satakunnan Kansan nettisivuilla niin paljon peliaikaa ja pelitilaa kuin suinkin olen halunnut, minua on teknisissä asioissa neuvottu ja autettu. Tämä kaikki on tapahtunut ilman minkään valtakunnan ohjastusta. Olen toisin sanoen saanut kirjoittaa tänne oman mieleni mukaan aivan mistä olen lystännyt ja miten olen lystännyt. Pitäisin tällaista tilannetta journalistisena ideaalina. Haluan lausua siitä kiitokseni.
Blogi ei ole blogi ilman lukijoita. Minulle on suotu tässäkin mielessä suuri onni. Alusta lähtien blogillani on ollut lukijoita, jotka myös ovat aktiivisesti kommentoineet kirjoituksia. Blogin kommenttiosastossa on käyty monia laajoja ja hienoja keskusteluja. Jotkut kommmentaattorit ovat alkaneet ajan myötä tuntua kuin vanhoilta tutuilta, joista ei oikein hennoisi erota. Kiitän kaikkia.
Hyvää syksyä kaikille toivottaen
Etappisika
Kommentit
Nyt jäi aamupuuro kurkkuun kyllä. Tänne vain tullaan ja tehdään seppuku? Mitä varten? Saako noin tehdä? No ei saa!
Ensimmäisen järkytyksen jälkeen sitä alkaa miettiä syitä. Miksi juuri meille, miksi juuri minulle tapahtuu tällaista? Sika parhaassa iässä, ja äkkiä siitä tuuli käy yli, eikä häntä helvetti enää ole.
Mutta samaa mieltä olen siitä, mitä ruumis tuolla lausui viime sanoikseen "journalistisesta ideaalista". Minäkin olen täällä saanut sanoa oman mieleni mukaan aivan mistä olen lystännyt ja miten olen lystännyt - ja nähdäkseni ovat muutkin. Ei se niin itsestään selvä asia ole täällä blogimaailmassa ja sen ulkopuolellakaan. Täällä tuli aika ajoin tunne, että blogeissakin voi keskustella eikä vain toistella niitä valmiiksi kirjoitettuja mielipiteitä, jotka jokainen osaa arvata.
Sika, kiitos Sinulle. Älä kuole kokonaan pois. Synny jossain uudestaan, ole kiltti. Minusta Sinun elämäsi jäi pahasti kesken. Olen niin surullinen, etten nyt osaa tätä tyylikkäästi muotoilla.
Beibi
Kun tätä äkillistä kuolemaa olen täällä hautajaiskahveilla pari tuntia miettinyt, tahdon vielä lisätä yhden asian siitä, miksi Sika tai tämä blogi oli jotenkin erilainen kuin blogistit tai blogit yleensä.
Sian sijaintia oli vaikea määrittää. Blogikeskusteluthan ovat yleensä turvallisia, tympeitä ja järisyttämättömiä siksi, että kirjoittajasta näkee aika pian, mitä mieltä toi nyt mistäkin on - ja sitten kaikki kommentointi on reagointia siihen: puolesta, vastaan, vähän väliltä. Ei siitä elämä hetkahda.
Mutta Sika ei ollut mikään näennäispohtivainen, moralisoiva mielipidekirjoittaja. Hän oli tuhatääninen groteski runo. Tai niin minä Sian näin. Ja se on Sialle vain kunniaksi, jos joku on nähnyt toisin.
Juhlallisesti,
Beibi
kiitoksia jutuista,oikeastaan mikään ei ole mennyt yli mun kierotuneen huumoritajun,hyvää elämää itse kullekin
Hyvin Beibi muotoili ton E-sian ominaisluonteettomuuden.
Sikaa kaivaten ja lämmöllä muistaen.
Apostoli Jumppanen
Lämpöä ja kaipausta antaa tuolla aiemmassa postauksessa ("Löytöjä") Mika Lahtonenkin. Käykää katsomassa, miten Sikaa tapetaan.
ei jaksanut lukea kaikkia tekstejä "löytöjä",mutta lynkkausilmapiiri oli,että kuulepa etappisika varaudu jo mahdollisiin huomattaviin taloudellisiin menetyksiin tämä kaikella lämmöllä,mun kukkaroon ei pääse kukaan koskemaan ja sitäpaitsi kukkaro on tyhjä?
Kiitos kun rupesit, ikävä kun lopetat.
Lukemisiin jossain toisaalla.
Manta
Meillä on Mantan kanssa surutyö vielä pahasti kesken Seppälän lopettamisen takia ja nyt sitten vielä tämäkin. Pitänee perustaa vertaistukiryhmä Raha-automaattiyhdistyksen tuella kun ei kuulu kutsua Tastulan ohjelmaankaan tilittämään. (Beibi luultavasti saa yksilöterapiaa asiassa, sellainen on hytinä.) Toisaalta voimme lohduttautua sillä, että itsehän Etappi kaukalonsa kaatoi (Hiljaa, hiljaa voimat uupui…).
Erityisen kiitoksen Etappi ansaitsee sen automaatin kehittelystä, joka generoi tekstiä kommentti-osioon hyödyntäen nerokkaasti kommentoijien palautetta ja tehden lopulta kommentoinnin tarpeettomaksi. Ikiliikkuja on keksitty. Tämä on kiinnostavampi kuin kaikki käyttäjäprofiileja luovat nettipalvelut yhteensä. Villapaita ja diagonaalipöksyt vetoa, että Googlet sun muut ovat kateudesta vihreinä.
Leena
Generoinpa tekstiä ohi aiheen:
Hei Leena, mukava "nähdä" sinua!
Surutyö on tosiaan yhä kesken,
mutta niinhän ne työt monesti.
Missä nykyisin lohduttaudut?
Manta
Manta,hyvä kysymys,jäin itsekin miettimään, missä lohduttaudun, mutta vähään aikaan en ole kommentoinut nettiin minnekään mitään. Noin muuten tällä hetkellä lohduttaa Hotakaisen uusin kirja.
Ja kummipojallemme Juhikselle tässä vielä terveiset, että kyllä se "sää maa-asemilla" on ihanaa kuultavaa verrattuna johonkin kaupallisen kanavan ns. hyväntuuliseen läppään.
Leena
Kiitos elämästäsi, Etappi! Ei kuolema sen kummoisempi juttu ole. Synnyt jossain uudestaan sitten, niin kuin tuolla yllä jo toivottiin.
Yksi helsinkiläisten puolesta
Aivan, Leena, puhumattakaan klassisesta Merisäästä.
Löysin hiljattain vanhan äidinkielen tehtäväkirjani
ja ilahduin, kun olin 10-11-vuotiaana kirjannut siihen
lempiradio-ohjelmakseni "Turun Tuomiokirkon kello
lyö 12".
Täällä Pohjantähden alla -kuunnelmasarjassa siirrytään
kohtapuoliin Seppälän dramatisoimiin osiin. Sarjalta on
vaikea välttyä, sitä tulee pitkin viikkoa Ylen eri kanavilta
ja netistäkin. Kuunnellaan.
(Itse luen paraikaa Sinervon Tykistönkadun päiväperhoa.
Sympatiseeraan yritystä, mutta siihen se taitaa jäädä.)
Manta
Tää on vähän kuin Michael Jacksonin kuolema. Kukaan ei tiedä, oliko se oman käden kautta vai lääkärikö piikitti.
Kiitos E-sika! Hyvää jatkoa Beibille, Apostolille, Leenalle ja Mantalle myös.
Eva
Johan me olemme täällä kuin Viisi naista kappelissa - jos Apostoli Jumppanen tai joku noista muista vielä on nainen.
En minä saa yksilöterapiaa, joten ihan mielelläni osallistun vertaistukiryhmään, kunhan siellä istutaan käsi kädessä ja itketään.
Beibi
Minäkin olen näitä juttuja välillä lukenut ja yleensä tykännyt, vaikken ole osannut kommentoida. Kiitos Etappisialle ja toivottavasti Satakunnan kansa löytää yhtä hyvän kirjoittajan tilalle.