Blogi
Etappisika:Mummo-muusi
- Keksijä-pienyrittäjä Pelle "Der Müller" Peloton, tapaammekin Teidät tässä Senaatintorin kupeessa kävelemässä valtioneuvoston linnan portaita alas. Olitte tietojemme mukaan esittelemässä uusinta keksintöänne valtioneuvoston jäsenille. Saammeko kysyä, millaisen vastaanoton saitte?
- No tässä ollaan aivan tuotekehittelyn alkuvaiheessa vielä, mutta tulkitsisin ministereiltä saamani palautteen kannustavaksi. Eritoten peruspalveluministeri Risikko ja sisäministeri Holmlundi suhtautuivat asiaan hyvin myönteisesti, heidän hallinnonalojaanhan tietenkin kehittelytyöni sivuaisi kaikkein lähimmin ja auttaisi pysymään sovituissa budjettiraameissa. Kyse olisi heidän osaltaan toimintojen tehostamisesta, hätäkeskuksien määrää voitaisiin vähentää pariin kolmeen, vastaavasti kuntasektoria autettaisiin niille taloudellisesti hyvin raskaitten hoitovelvoitteiden kanssa. Kymmenen-kahdenkymmenen vuoden hahlolla tarkasteltuna keksintöni työllisyysvaikutukset saattaisivat niin ikään olla merkittäviä. Vientimarkkinoiden sondeeraaminen on myös työlistalla, tunnusteluja on jo itse asiassa tehty.
- Voitteko kertoa hieman lähemmin mistä tässä keksinnössänne sitten on kyse?
- No, itse asiassa kyse on oikeastaan aikaisemman teknologian modifikaatiosta, ei sen kummemmasta. Yksinkertaistaen siis on kyse siitä, että minkkien ruokahuoltoketjun alkupäässä toimintoja jossain määrin restrukturoidaan ja toteutetaan uusista lähtökohdista käsin.
- Mitä tämä sitten käytännössö tarkoittaisi?
- Sitä lähinnä että nämä nyt käytössä oleviin minkinrehumyllyihin vaihdetaan uudet suuttimet ja niiden voimanlähteenä olevien moottoreiden tehoja jonkin verran nostetaan. Nämä myllyt sitten on tarkoitus patentoida nimellä Mumm-o-Matic.
- Tuohan kuulostaa melko yksinkertaiselta.
- Itse asiassa kyse on minkkien ruokahuollon kokonaisremontista. Nykyiset suuttimet, jotka siis on mitoitettu kananpoikien ja aikuisten kanojen mukaan, vaihdetaan isompiin, sellaisiin, josta hulahtaa sanotaanko kaksi tai kolme vanhusta kerralla survomatta läpi. Vastaavasti kun koneiden tehoja nostetaan, niin laskelmien mukaan minkinrehun tuotantoa pystytään vuositasolla nostamaan nykyisellä laitekannalla noin 20-30 prosenttia. Ja jos Finvera saadaan mukaan suunniteltuihin tuotannollisiin investointeihin, voidaan nykyinen tuotanto jopa kaksinkertaistaa viiden vuoden aikajänteellä.
- Siis tarkoitatteko Te, keksijä-yrittäjä Peloton, että minkinrehun raaka-aineena alettaisiin käyttää ihmisiä?
- Ei kun vanhuksia. Parempihan se on kuin kananpojat - ajatelkaa nyt, eläviä tipuja survotaan sinne rööriin missä niistä jauhetaan epämääräistä mössöä! Ja pääsiäinenkin lähestymässä tässä! Työntekijät kuulevat unissaankin sitä epätoivoista piipitystä, palavat loppuun, hakevat sairauslomaa - ja tämä ei voi olla näkymättä työvoimakustannuksissa.
- Tätä ongelmaa ei sitten olisi ihmisten, tai vanhusten, kanssa?
- Ei tässä mitassa, Risikko vakuutteli että avautuviin tehtäviin pystytään rekrytoimaan kuntasektorilta tarvittava määrä karaistunutta hoitohenkilökuntaa vanhainkodeista ja muista vuodeosastoista. Ne ei pienistä enää hätkähtele.
- Mutta sitten, entä tämä eettinen puoli...?
- Ei siinäkään mitään, pari mainostoimistoa paraikaa vääntää hartiat höyryten kasaan kampanjaa. Ja onhan se inhimillinen alennustila sellainen, kuka meistä haluaisi oman mummunsa tai vaarinsa sinne sängynpohjalle köytettynä lääkepöhnässä korisemaan ja kuseksimaan alleen? Kyllä meidän tulisi pitkää ja työntäyteistä elämää kunnioittaa sen verran, että vanhemman polven edustajat pääsevät arvokkaasti ajasta ikuisuuteen ja luovuttavat maallisen tomumajansa luonnon ikuiseen kiertoon, jossa syödään tai tullaan syödyiksi.
Kunkin mylly-yksikön viereen voidaan asentaa ämyri josta tulee urkumusiikkia tauotta, Buxtehudea nupit kaakossa, ja työntekijät voidaan pukea mustaan - eiköhän se eettisyys näillä tule hoidetuksi.
Yhteistyössä turkistuottajain kanssa on suunnitteilla nimikkominkki-projekti: sellainen perhe, joka tekee mummustaan tai vaaristaan luovutustestamentin, saa vastalahjaksi lähimmältä minkkitarhalta ikioman nimikkominkin, jonka häkin päälle laitetaan kyltti jossa lukee vaikkapa "Hilma-Mummu". Tälle minkille syötetään mahdollisuuksien mukaan vain hilmamummua soseena; lapset voivat sunnuntaisin käydä katsomassa ja - paksut hanskat kädessä - paijaamassa Hilmaa ja tuomassa sille makupaloja. Näin Hilma symbolisesti jatkaa läsnäoloaan rakkaittensa mielissä. Ja jos jokin vegaaniklikki yön pimeydessä sitten laskisikin tarhan minkit, Hilman muiden mukana, vapauteen, niin mikäpä olisikaan kauniimpi ajatus kuin että siellä se luonnossa Hilma nyt vapaana kiitää, mummusta saadulla mummuenergialla.
- Mutta entä meneteltäisiinkö vanhusten kanssa samalla tavoin kuin kanojen? Tarkoitan että joutuisivatko he elävinä myllynne nieluun?
- No, miten se elossaolo sitten määritelläänkään. En pitäisi tätä ongelmana. Ja noin tajunnan puolesta kyllä vanhukset alkavat olla jo lähempänä kasvi- kuin ihmiskuntaa, ja jotkut jo melkein kivikuntaan kuuluviaa he he he... krrhhm... kaikella kunnioituksella... Mutta jos tämä häiritsee niin ei varmaan ole mikään ongelma hankkia siihen sisäänottoputken ääreen jostain koulukodista paria riskiä lättähattua napsimaan niitä pesäpallomailoilla, vanhuksiahan ne tuolla kadulla aina muutenkin hakkaavat.
Tässä oikeastaan on vanha opettavainen sarjakuva käännetty toisin päin, tarkoitan sellaista että "vaarit joit ei saatu hyviks', on nyt jauhettuina jyviks' " - jos saan olla hieman runollinen? Toki kaikki varaosat otetaan talteen ennen myllytystä - ihminenhän on siinäkin mielessä kuin auto että ennen romutusta kannattaa purkaa ja erotella kierrätyskelpoiset osat. Vaikka ei niitä vanhoissa suurin juuri ole, aika loppuunajettua tomumajaa enimmälti.
- Saanko kysyä tällaista: oletteko jo rakentanut Mumm-o-Maticin prototyypin?
- Kyllä prototyyppi on, ja olemme testanneetkin sitä mahdollisten teknisten ongelmien varalta. Ongelmitta on mennyt. Ainoa huolenaihe ovat nuo sotaveteraanit, joita onneksi ei raaka-aineeksi kovin paljoa ole enää tarjolla. Niissä kun on sellaisia, että elimistössä on kilokaupalla kranaatinsirua ja luotia, joita kaikkia on mahdoton ennakkotarkastuksessa havaita - ja se sitten on selkäpiitä karmiva se vonkaisu joka leikkuuterästä pääsee kun se tapaa lihan kätkössä piilleeseen metalliin. Ja ne terät täytyy sitten lähettää Saksaan asti teroitettaviksi, ja toimitusaika on pari viikkoa. Eikä ole halpaa, ja seisokkeja voi tuotantoon aiheutua tästä syystä. Muta muuten jos tavara on tasalaatuista niin nou problem - tuollainen osteoporoosin esikäsittelemä luukin menee jauhoksi että heleijaa vaan.
Että tältä osin näkymät ovat suotuisat.
- Kiitos ja onnea vaan Teille, keksijä-yrittäjä Peloton.
- Kiitos.
Kommentit
Niin, eihän tämä nyt niin poikkeaisi siitä, että kannetaan vanhukset vuorenhuipulle odottelemaan lähtöä. Parempi se on kerralla hurahtaa pois, ja hyvään tarkoitukseen vielä.
meinasin kuule etappisika sanoa,että sinä oot ihan kahjo,läheltä piti,mutta en sanonut tämä karaistuneelta ammattikunnan edustajalta
ja etappisian käsiin en antaisi henkeäni
Ne Max ja Moritz olivat pahoja poikia, kanojakin kiduttivat ja panivat opettajan piipun räjähtämään. He ansaitsivat jauhantakuolemansa. Mutta entä minun isoäitini, joka paistoi minulle lihapullia ja toi torilta mansikoita? Ei, ei häntä! Luovun vaikka minkkiturkistani mieluummin. Onhan niitä Suomessa muitakin ongelmaryhmiä kuin vanhukset. Esimerkiksi vangit maksavat yhteiskunnalle liikaa. Jauhetaan kaikki yli viiden vuoden kakkua istuvat! Ja työttömätkin ovat hyödyttömiä. Juopot, mielenterveyspotilaat, vaikeasti vammaiset, lahjattomat ja ässävikaiset samaan myllyyn vaan. Isoäitini oli sentään hammaslääkäri.
ärrävikaiset sinne vaan kanssa. jos ryhmiä valkkaamaan ruvetaan. ja hammaslääkärit, ketkä ovat toisia ihmisiä enemmän työnsä puolesta kiusanneet kuin juuri he?
Kylläpä on tuntemattomalla ollut tekstistä päätellen kurja elämä.