Isä Mitrokaan ei kansaa aktivoi

EU-vaaliehdokas Isä Mitro on ollut niin paljon julkisuudessa, että hänen kohdallaan voidaan puhua jo brändin muodostumisesta. Kiinnostus häntä kohtaan on lisääntynyt valtavasti, mutta se ei ole valitettavasti lisännyt innostusta itse parlamenttivaaleihin. Puhumattakaan siitä, että asianlinjaisuus olisi saanut kansan aktivoitumaan.

Maanantaina julkistetun Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämän kyselytutkimuksen mukaan vain kolmannes aikoo varmasti äänestää vaaleissa.

On vaikea kuvitella, millaisilla kampanjoilla puolueet enää saisivat suomalaiset vaeltamaan kovin sankoin joukoin äänestyskoppeihin. Ennakkoäänestys alkaa nimittäin jo parin viikon kuluttua.

Politiikan tutkija Sami Borg tosin uskoo vielä kampanjoinnin vaikuttavan, mutta se taitaa olla enemmän uskoa viran puolesta kuin realismia.

Vaaleihin on tietysti edettävä niillä eväillä, mitä on tarjolla. Varmaa on, että Suomen 13 edustajaa valitaan vähemmilläkin äänillä, vaikka alhainen äänestysprosentti ei ole demokratian kannalta mitenkään toivottavaa. Väkisin ketään ei voi äänestämään velvoittaa.

Kansaan ei oikein ole uponnut se tieto, että unionilla on todella merkitystä kaikkien kansalaisten elämään. Pohjimmiltaanhan kyse on aika paljon samoista asioita kuin eduskuntavaaleissa eli taloudesta, ympäristöstä, työllisyydestä, palveluista ja oikeuskäytännöistä.

Vaikka EU on saanut osakseen paljon arvostelua – osaksi täydestä syystä – niin se on lisännyt vakautta ja mitä aktiivisemmin maat ovat mukana, sen paremmat näkymät vakauden säilymiselle ovat.

Ilman unionia moni asia olisi Suomessa toisin, eikä kovin moni olisi suinkaan paremmin. Toista voidaan toki väittää, mutta se on pelkkää väitettä.

Ja joka tapauksessa kun kerran EU:ssa olemme, niin kansalaisten kannattaisi kerran viidessä vuodessa äänestämällä vaikuttaa edustajiemme valintaan.

Kampanjoinneilla voi tietysti vielä olla jotakin merkitystä, jos ne onnistuvat nappiin. Äänestysprosentti pitäisi saada nousemaan ainakin vuoden 2004 vaalien tasolle eli noin 40 prosenttiin, mikä sekin on hävettävän alhainen. Muistissa on sekin, että vuoden 1999 vaaleissa ylitettiin hädin tuskin 30 prosentin raja!

Äänestysintoa laskee se, että suomalaisten tietämys unionin päätöksentekokoneistosta on kaikesta rummutuksesta huolimatta kovin vähäinen, vaikka tietoa on paljon tarjolla. Edes innokkaimmat netin käyttäjät eli nuoret eivät ole halunneet sitä itseensä imeä, sillä juuri heidän intonsa äänestää on erityisen alhainen.

Liikaa ei voi kuitenkaan korostaa sitä, että ylikansallisten päätösten merkitys on kasvanut, ja se lisääntyy edelleen seuraavalla vaalikaudella.