(R)evoluutiota Satakuntaan:Tiekartta Porin kaupunkiseudulle
Ulvilan kaupunginjohtaja Arto Saarinen on hyvä unilukkari. Hän herätteli Porin kaupunkiseudun kuntia hiljaiselosta (SK 21.8). Saarisen mielestä on aika jättää kyräily taakse ja aloittaa avoin keskustelu Porin kaupunkiseudun lähivuosien ratkaisuista.
Olen täysin samaa mieltä. Kuntauudistuksen tarpeesta vallitsee suuri yksimielisyys - toisin kuin keinoista.
Lähtökohta on kristallinkirkas: yksikään kunta ei voi tulevaisuudessa menestyä rakenteilla ja toimintatavoilla, jotka luotiin toisena aikana toisenlaisiin tarpeisiin.
Lisäksi asialla on kiire. Tai ainakin jos on uskomista sellaisiin alan ammattilaisiin, kuten kuntaliiton erityisasiantuntija Arto Koskeen.
Kosken mukaan kriittinen hetki on valtuustokauden vaihde 2013. Kuntaliitokset noudattavat syklisesti neljän vuoden valtuustokausia. Toisin sanoen, jos Porin kaupunkiseudulla tai muualla halutaan tehdä kuntaliitoksia vuosille 2013-2017, niin niitä koskevat päätökset pitää tehdä mielellään seuraavan 10 kuukauden aikana, ja joka tapauksessa viimeistään seuraavan kahden vuoden aikana ennen seuraavia kuntavaaleja.
Porin kaupunkiseutu tarvitsee nopeasti tiekartan tuleville vuosille, jos ja kun halutaan tosissaan vaikuttaa 2010-luvun lopun ja 2020-luvun kehitykseen.
Hyvä tiekartta sisältää vaihtoehtoisia toteuttamismalleja.
Suurkuntamalli perustuu Porin kaupunkiseudun kuntien vapaaehtoiseen fuusioon Salon, Kouvolan, Hämeenlinnan, Oulun ja Lahden tavoin. Porin kaupunkiseutu on jo nyt toiminnallisesti yhtenäistä taajama- ja työssäkäyntialuetta. Porin kaupunkiseudun työ-, asumis- ja palvelumarkkinat eivät ole enää pitkään aikaan perustuneet kuntien hallinnollisiin rajoihin. Suurkunta voi toteutua vain siinä tapauksessa, että Porin kaupunkiseudun kunnat pystyvät ylittämään tämän hetken intressit ja näkemään yhtenäisen kaupunkiseudun edut tulevaisuudessa suurempina kuin itsenäisenä kuntana olemisen. Katso lisää perusteluita suurkuntamallista tästä!
Sopimusyhteistyömalli perustuu sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistoiminta-alueen kaltaisen sopimuksellisen yhteistyön syventämiseen muillakin sektoreille. Ylikunnallista yhteistyötä tehdään jo nyt usealla eri rintamalla: asumisessa, maankäytössä, jätehuollossa, elinkeinopolitiikassa, koulutuksessa, ympäristöterveydenhuollossa jne. Tämä malli säilyttää kuntien periaatteellisen autonomian, mutta mahdollistaa edelleen yhteistyön tiivistämisen ja ylikunnallisten ja –alueellisten palvelutuotantomallien luomisen. Avainsanat ovat koalitiot ja konsortiot.
Dominomalli perustuu yksittäisten kuntien sulautumiseen alueen keskuskaupunkiin. ”Dominonappulat” voivat olla saman kaupunkiseudun sisältä (Noormarkku) tai seudun ulkopuolelta (Lavia). Dominomallin liitokset eivät yleensä tapahdu vapaaehtoisesti, vaan taloudellisten syiden pakottamina. Dominoteorian mukaisesti yksi liitos johtaa toiseen, toinen kolmanteen jne. Dominomallin vastapainona voi tapahtua seudun kuntien blokkiutumista keskuskaupunkia vastaan (case Jokilaakso).
Poteromalli ei ole nähdäkseni edes vaihtoehto, vaan tavoite säilyttää nykyinen tila muuttumattomana mahdollisimman pitkään. Tämä ei voi olla jatkossa mitään muuta kuin nollavaihtoehto.
Pidän ideaalivaihtoehtona suurkuntamallin toteutumista kaikilla suurilla kaupunkiseuduilla. Neljä viidestä suomalaisesta asuu 20 suurimmalla kaupunkiseudulla. Uudistusten läpivienti onnistuu tai kaatuu suurilla kaupunkiseuduilla.
Toiseksi paras vaihtoehto on sopimusyhteistyömalli, jonka kautta päästään ajan kanssa samaan lopputulokseen.
Jos halutaan edetä nopeampaa tietä, niin tässäkin tapauksessa mieluummin kertarytinä kuin ainainen kitinä.
Pallo on heitetty ilmaan perinteisestä pesäpallokaupungista.
Kuka ottaa kopin?
Kommentit
Keskellä ei mitään joutuu miettimään, että hakeudunko suuren vai vielä suuremman pariin. Satakunnan reuna-alueilla tunnetaan vetoa Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen suuntaan. Syitä tähän ei tarvitse sen kummemmin hakea; nuo alueet ovat jo valmiiksi suuria ja niillä menee kohtuullisen hyvin.
Pori, joka on haikaillut parempien liikenneyhteyksien perään, on saanut kerta toisensa jälkeen ohjeen pyrkiä parantamaan Tre-Pori junayhteyttä. Ja porilaiset ovat tyytyneet siihen. Eikö se ole jo henkisesti hankala tunnustaa, että Porista ei ole suoraa junayhteyttä muualle kuin Tampereelle? Sehän osoitta, että emme ole Hesasta katsottuna millään tavalla kiinnostava, koska ollaan Treesta riippuvaisia.
Suurkaupungeista Suomessa vain Oulun voi sanoa olevan jollain tavalla riippumaton Helsingin vaikutuksesta. Tampereelta, Turusta ja Lahdesta on hyvät yhteydet pääkapunkiseudulle. Työssäkäynti Helsingissa nykyisillä liikenneyhteyksillä ei ole ylitsepääsemätöntä ja tämä mahdollistaa asuinpaikan säilyttämisen tai siirtämisen näihin kaupunkeihin.
Porin kannalta ei suurkunta-ajattelu tuo muuta kuin väliaikaisen ratkaisun. Toimintoja yhdistämällä ja järkeistämällä saadaan säästöjä, mutta mitä sitten? Jostain pitää saada kasvua aikaiseksi. Pelkkä Suur-Pori ilman uusia työpaikkoja tai mahdollisuutta hakea leipänsä muualta, Suur-Porista käsin, ei tuo meille parempaa huomista. Pohdinta siitä millä tavalla yhdistäminen pitäisi tehdä on turhaa jaarittelua. Yhdistäminen saadaan aikaiseksi, kun poliitikon omaan napaan tuijottaminen lakkaa.
Tilanne mihin pitäisi keskittää huomio on se, että mitä sitten jos Suur-Pori saadaan aikaiseksi. Sen jälkeen pitäisi aikaansaada sellaisia ratkaisuja, jotka kasvattavat Suur-Poria eivätkä kuihduta sitä. Olen nähnyt jonkun ennusteen, jonka mukaan Satakunnan väkimäärä pienenee yli 5000 hengellä vuoteen 2030 mennessä. Eihän se sinällään paljon ole, jos silloinkin väkimäärä on vielä yli 200 000, mutta jos tuo pienennys koskee työssäkäyvää väestönosaa, niin määrä on hälyttävä, jos muutenkin työssäkäyvien suhteellinen määrä tulee laskemaan.
Saarinen ja Harjavallan valtuustoa johtanut Eskanen eivät kumpikaan ole antaneet kovinkaan mairittelevia lausuntoja Poria johtavista poliitikoista. Itse olen tehnyt saman havainnon, joten sinällään nuo kommentit eivät yllättäneet. Kapea katseisia, omaan napaan tuijottaviahan nämä paikalliset poliitikot pakkaavat olemaan. Eivätkä nämä kansanedustajatkaan poikkea edukseen. On ihan mielenkiintoista kuulla vaalien alla heiltä itseltään, että mitä nämä nykyiset ovat saaneet aikaan, kun mitään näkyvää ei ole esittää.
Luulen, että tämä vuoksi Satakunnan etu olisi, että Harjavalta ja Huittinen ottaisivat ohjat käsiinsä ja alkaisivat muodostaa kompusta pienempien naapurikuntien kanssa. Nythän Poria johtavat poliitikot odottavat, että naapurit tulevat nöyränä kyselemään, että Oisiks sää mu kaa....?
Porissa osataan katsoa asioita vain Suur-Porin näkökulmasta vaikka pitäisi ymmärtää, että kukoistava Satakunta on myös Porin etu.
Olet, Timo, ollut vaatimassa jo vuosia Suur-Porin perustamista, mutta kerropa oma visio siitä, mitä sitten kun Suur-Pori on olemassa! Älä vetäydy jossain muualla tehdyn ratkaisun taakse, koska Porin seutukunnalla on omat erityispiirteensä, jotka vaativat hieman enemmän paneutumista.
Hieno kirjoitus Timolta ja hyvät olivat myös tuntemattoman pohdinnat ”keskellä ei mitään”. Varmaan monesta Satakunnan reuna-alueella olevasta tuntuu samalta, kuten tuntematon kirjoittaa ja en ollenkaan ihmettele jos katseet ovat mielummin Pirkanmaahan tai Varsinaissuomeen päin kun Poriin päin.
Monet asiat joita tuntematon nostaa kirjoituksessaan esille ovat oikeasti huolestuttavia asioita ei pelkästään Porille vaan myös koko lähialueelle. Jotain järkevää pitäisi alkaa pian tekemään ettei ns. taas myöhästytä junasta.
Tässä pikakatsaus ehkä suurimpiin ja mieleenpainuviin uutisointeihin, mitä onkaan tapahtunut lähialueellamme. Ulvilassa näytettiin vihreätä valoa yhdistymisen puolesta, joka kuitenkin seuraavassa aallossa kumottiin ja sitten alettiinkin leikkimään kokoushippaa, kivaa. Porissa pelattiin näyttävää valtapeliä ihan korkeimmilla mahdollisilla jakkaroilla kunnes lopulta verhouduttiin menossa olevan ilmapiiritutkimuksen alle. Sairaanhoitopiirillä oli kauniina ajatuksena yhdistää ja turvata lähialueen palvelut yhteen ja lopulta päädyttiinkin eroon. Ero jäi kuitenkin kaivelemaan mieltä ja nyt neuvottelut tai ainakin tunnustelut on aloitettu uudestaan ja tällä kertaa niin päin, että alunperin ”käskyttäjän” roolissa ollut pitänee ”hattuaan kädessä”. Tähän kun vielä lisätään paikallisesti isoimman puolueen julkisuuteen putkahtaneet sisäiset kähinät niin ei voi muuta kuin todeta, että ”hyvin menee”? Ja että pitikö vielä lehtoyhteyskin katkaista.
Mitä tekeekään muut yhdistymishankkeet ja muut kunnat? Ehkä he tekevät työtään ja oikeasti yhdistyvät ja miettivät miten selviytyä tulevaisuuden haasteista. Eli mietitään sekä keskustellaan asioista yhdessä saman pöydän äärellä tasavertaisina kumppaneina. Kuunnellaan toisia ja otetaan yhdessä parhaat toimintamallit ja tavat käyttöön. Unohdetaan entinen tapa ja keskitytään tulevaisuuteen. Tässä oli pieni ripaus utopiaa, mutta samalla myös ehkä yksi lääke viemään asioita rakentavasti eteenpäin?
Timon alustuksessa tuli hyvin osuvasti kuvattua erilaisia malleja, joista on helppo samaistaa oman kunnan tilanne, millä roolilla me edetään. Näyttäisi siltä että Porilla on selvä Domino- ja ehkä pienemmissä määrin myös Sopimusyhteistyömalli. Ei puhettakaan, että puhuttaisiin tai osattaisiin ajatella asioita Suurkuntamallin mukaisesti. Toisaalta voi helposti myös ajatella, että homma on vielä täysin alkutekijöissään ja ollaan lähinnä keskitytty konsultointeihin ja ilmapiiriasioihin sekä sisäisten asioiden selvittelyyn. Kuinka paljon sitä onkaan hukattu arvokasta aikaa erilaisissa kähinöissä?
Pitää kuitenkin muistaa, että kuntalaisilla tulisi olisi hyvät oltavat jakossakin, riittävästi palveluita ja ennekaikkea työtä. Näitä pitää saada ja löytyä jokaisen kuntalaisen läheltä, riippumatta siitä kuinka isoksi tässä vielä muututaan. Se ei tule onnistumaan jos ”isoin ja kaunein” sanelee, miten homma tehdään vaan asiat pitää miettiä yhdessä. Siis mikäli haluaa muutoksia aikaan nykyiseen. Ei ole ihme jos pienemmät kunnat pohtivat ja ehkä karttavat ajatusta liittymisestä Poriin. Todennäköistä kun on paikkakunnalla olevien toimipisteiden lakkauttaminen ja töiden ja palveluiden loppuminen.
Ehkä isoin kompastukivi tulee kuitenkin olemaan siinä, että joutuu mahdollisesti luopumaan omasta ”valtaistuimestaan”. Jokainen haluaa varmistaa, että meidän kaupungilla ja meidän puolueella tulee varmasti olemaan enemmän istuimia salissa kun vieruskaverilla. Eli oma valta tai sen menettämisen pelko astuu ehkä järkevän yhdistymisajatuken eteen kuten viimeaikaiset mediatempaukset ovat osoittaneet.
Se pitää vielä muistaa, että Pori ja lähialueet eivät saa jäädä hiljaiseksi päädepisteeksi Suomen kartalla vaan tänne pitää haalia sitä työtä ja tekemisen meininkiä. Epäonneksemme aika liikkuu kovaa vauhtia eteenpäin ja pian tulee se hetki kun pitää alkaa tekemään ihan oikeita päätöksiä. Eli miten edetä tuon yhdistymisasian kanssa.
Seuraavan ratkaisevan päätöksen tulee tekemään äänestysikäiset kuntalaiset valitessaan ehdokkaansa päättämään kuntiensa kohtaloa. Se on varmaa, että eteenpäin on katsottava ja otettava uudet keinot käyttöön parantaaksemme tulevaisuudennäkymiämme.
Ja tähän tietysti kaikki haluaa pyrkiä.
T: Pasi Meri
Kummastuttaa tämä kehittämisorganisaatioksi perustetun Satakuntaliiton passiivisuus. Rajalan persutelut kunnallisesta itsehallinnosta ovat ontuvia. Kyllä kantaa pitää ottaa ja sitä myös puolustaa. Jotakin tarvitsisi senkin tehdä, muutakin kuin juoksennella kissanristiäisissä ja kysellä kutsujen perään. Ei näkyminen ja mukanolo ole osallistumista. Satakntaliiton malli on kyvyttömien sirkustirehtöörien malli. Siinä koko maakunta kaatuu naapurimakkunnan syliin. toivon se sitten edes on Pirkanmaa.