Verkko-Birgit laukoo taas täysilläHarri Aalto 11.1. 2010
Verkko-Birgit on tauon jälkeen taas täällä.
Tiedättehän tuon Satakunnan Kansan verkkopalvelussa elävän virtuaalihahmon, jolla on mielipide joka asiaan, joka myös tuo kantansa julki ja joka on aina oikeassa, ainakin omasta mielestään.
– Elämä on liian lyhyt odottaa, että joku kysyisi mielipidettäni, Verkko-Birgit perustelee suulauttaan.
Verkko-Birgit, tuttavien kesken VB, tuli muutama vuosi sitten monille Satakunnan Kansan verkkokeskusteluun osallistuneille tutuksi lempeänä, mutta tarvittaessa tiukkana moderaattorina eli nettikeskustelun valvojana.
Sopuisan ulkokuoren alta saattoi silloin tällöin paljastua todellinen bitch, pahasuinen naispaholainen, joka pani kuriin pahimmatkin nettihäiriköt. Yleensä kuitenkin riitti, että Birgitin henki vain leijaili kevyesti keskustelujen yllä.
Brändi joka katosi
Verkko-Birgitistä tuli ilmiö. Nykyään sellaista sanotaan brändiksi.
– Se ei yllättänyt lainkaan. Oli luonnollista, että lukijat hurmaantuivat. Kun minua ensimmäisen kerran kosittiin verkkokeskustelussa, tiesin onnistuneeni.
Mutta kesken kovimman nousukiidon Verkko-Birgit katosi jonnekin. Ei auttanut, vaikka häntä kaivattiin suureen ääneen takaisin ja hänen peräänsä itkettiin SK:n verkkopalvelussa.
Löytyi työkkäristä
Kustantaja Jouko Jokinen saattoi vain voimattomana levittää käsiään. Taustaksi kerrottakoon, että lehden ensimmäinen ja yhä ainoa virtuaalitoimittaja oli juuri Jokisen löytö.
– Se haki Porin työvoimatoimistosta tyyppiä, joka on halpa, syö vähän eikä nuku lainkaan. Jos itsenne kaltaisesta ikuisesta insinööriopiskelijasta voi tulla toimittaja, niin miksei sitten elämää nähneestä Leväsjoen tytöstä virtuaalitoimittajaa?
Äkäslompolon Mauri iski
Mutta mitä oikein tapahtui, minne Verkko-Birgit katosi?
– Satuin näkemään telkkarin Jopet-showsta itsensä Äkäslompolon Maurin, tuon karhujen karhun. Tätä tyttöä vietiin. Päätin jättää kaiken ja otin pestin Äkäslompolon R-kioskille. En koskaan tavannut Mauria, koska tämä oli kuulemma lähtenyt Kemin ja Simon kautta Antwerpeniin ja sieltä Jyväskylän kautta Afrikkaan.
Onko tuo nyt kypsää käytöstä aikuiselta naiselta, tytönhupakothan noin käyttäytyvät?
– Joskus elämässä vain täytyy uskaltaa. Ja mikä kysymys tuollainen oikein on? Haluaako toimittaja sen haastattelun vai ei? Taitaa olla parempi, että luen tämän jutun ennen julkaisua. Kylillä kerrotaan, että toimittajalla on taipumusta ”tulkita” haastateltavien sanomisia varsin negatiivissävytteisesti.
Mikään inhimillinen ei ole vierasta
Harri Aalto
Verkko-Birgitin voit varmimmin tavata Satakunnan Kansan verkkopalvelussa, blogit-osastossa, jossa hän on jo ottanut tiukasti kantaa muutamiin kansakuntamme kohtalonkysymyksin, kuten Virpi Kuitusen ja Jari Sarasvuon tuleviin häihin. Mikään ei ole hänelle liian vieras aihe kommentoitavaksi, kaikki käy ruokaohjeista Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.
VB on myös Facebookissa ja Twitterissä, näissä nykyajan hömpö...siis sosiaalisessa mediassa, johon lappilaistyökaverit tutustuttivat hänet Äkäslompolon R-kioskin takahuoneessa.
VB:n paluu on jo noteerattu korkealla tasolla. Esimerkiksi Ylen pääjohtaja Mikael Jungner on virtuaali-Birgitin ystävä.
– Satakunnan Kansankin haluttiin menevän sosiaaliseen mediaan. Kuka sen sinne paremmin luotsaisi kuin maan kokenein ja kypsin virtuaalinainen. Ehdotin tätä kustantaja Jokiselle, joka ymmärsi suostua, VB selvittää.
Entistä avosydämisempi
Mutta mikä oikein on Verkko-Birgitin uusi työnkuva? Kai Te nyt muutakin teette kuin höpötätte jonninjoutavia siellä Facebookissa?
– Jos toimittaja tarkoittaa teräviä ja älykkäitä mielipiteitä, jotka ovat minulle luontaisia, niin niitä kirjoittelen blogeihini. Lupaan olla entistä ymmärtäväisempi ja avosydämisempi sekä erittäin seesteinen. Pisteliäs ja kärjekäs ote, josta minua on moitittu, on todellisuudessa vain lukijan silmässä tai kuulijan korvassa, Verkko-Birgit sanoo.
Ja vielä
Ja kyllä, Verkko-Birgit lupaa palata ohjaamaan myös Satakunnan Kansan verkkokeskustelua – yleisön pyynnöstä, kuten hän itse toteaa.
– Pakko kai se on. Ja on tässä jo palattukin. Toimittaja taitaa aika harvoin käydä siellä verkossa, kun ei ole sitä huomannut, virtuaalifeministi annattaa.
Verkko-Birgitin elämä ja teot
Syntynyt: Siikaisten Leväsjoella, ikä 40–50.
Vanhemmat: maanviljelijöitä (molemmat kuolleet)
Sisarukset: veli, pari vuotta nuorempi, atk-alalla Porissa, naimisissa, vaimo lastentarhanopettaja, kaksi lasta tyttö ja poika, tyttö Birgitin kummilapsi, molemmat lähenevät murrosikää, tytär kärynnyt kerran siideristä
Koulutus: ylioppilaaksi 1970-luvulla, B:n paperit (”oli niin paljon muuta kiinnostavaa, kuten Kirkan fanittaminen, diskot, lavatanssit, mopot, pojat”).
Työt: Olisi päässyt kauppikseen Poriin, mutta sai ahdistuskohtauksen ajatellessaan itseään merkanttina ”jossain hikisessä pankkisalissa vanhojen ämmien juoksutettavana” ja lähti Tukholmaan Maraboulle töihin.
Miehet: naimaton, asuu yksin. Ei lapsia. Seurustelee, mutta vartioi mustasukkaisesti itsenäisyyttään, koska poltti näppinsä Marabou-vuosina.
Asui Tukholmassa vuosia yhdessä assyyrialaisen pizzerianpitäjän kanssa. Oli jo vastaamassa myöntävästi kosintaan, mutta paras ystävä Sirpa, Kankaanpäästä, älähti: ”Lakkaa ny!”. Lähti siivoojaksi Vikingin linjalle Tukholma–Turku–Tukholma.
Nykyisyys: palasi maihin eli Poriin. Viettää paljon aikaansa myös Leväsjoella, jossa lapsuudenkoti on Birgitin ja veljen perheen vapaa-ajanasuntona.
Harrastukset: pilkkiminen, keppijumppa, suomalaismiehen käyttöohjeiden opetteleminen. Ei sauvakävele.
Musiikki: kaikki 70-luvun pop, CCR, Paula Koivuniemi ja lapsuudenkodin perintönä Tamara Lund.
Poliittinen kanta: ”Siis miks mä olisin kiinnostunu poliitikoista, eihän nekään oo kiinnostuneita musta!” Isänsä oli SMP:n miehiä.
Paras ystävä: Sirpa Kankoonpäästä.
Ihmissuhde: Repe Kankoonpäästä. Entinen aarporaaja. Nykyään rautakauppa-alalla. Epäkeskovastaavana Kankaanpään Koneessa ja Käsineessä.
Salarakas ja sydämen todellinen valtias: Äkäslompolon Mauri. Ette sitten kerro Repelle!
Satakunnan Kansaan 2006, uudestaan 28.12. 2009
