Ovatko liittokohtaiset sopimukset pian historiaa?
- Eeva-Liisa Inkeroinen huolehti löylyn riittävyydestä Puuvillan puistossa. paikallisesta sopimisesta keskustelivat myös Mari Vuorre, Nikolas Elomaa ja Jussi Järventaus.
Jos työelämän pelisäännöt sovittaisiin työpaikoilla eikä järjestötasolla, johtaisiko se työnantajan pakkovaltaan vai molemminpuoliseen hyötyyn?
Tätä pohti keskiviikkona joukko sopimisen asiantuntijoita yrityksistä, ay-liikkeestä ja työnantajajärjestöistä Puuvillan Puistossa.
Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jussi Järventaus valitti Suomen menettäneen hintakilpailukykyään mutkikkaan sopimusjärjestelmän vuoksi.
– Järjestelmä ei ole kunnossa. Joustojen toteuttaminen työpaikoilla on liian mutkikasta sääntöjen takia. Niihin liittyy kymmeniä sivuja juridista tekstiä.
SAK:n edunvalvontajohtaja Nikolas Elomaa maalasi uhkakuvan palkkajoustoista.
– Jos työntekijällä on kaksi mukulaa, ei hän voi mennä päiväkotiin sanomaan, että tässä kuussa en voikaan maksaa maksuja.
Elinkeinoelämän keskusliiton työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen uskoi, että yrityksessä kyllä tiedetään mistä asioista siellä pitää sopia.
Työelämän pelisääntöjä rukkaa aikaisintaan seuraava hallitus. Työnantajien Järventaus ja Inkeroinen toivoivat muutoksia lainsäädäntöön. SAK:n Elomaa varoitti hallitusta sortumasta kikkailuun, josta koituu enemmän haittaa, kuin hyötyä.
Perjantai 23.7. –
Puuvillan puistossa 

Mitä tulee Nokian asiaan ja jäsenmaksujen keräämiseen niin tiedoksi vain, että ylemmillä toimihenkilöillä, tässä tapauksessa insinööreillä, ei jäsenmaksu ole prosenttiosuus palkasta vaan tietty euromäärä vuodessa - kaikilla jäsenillä sama.
Itsenäinen ihminen osaa itsekin hoitaa jäsenmaksunsa siihen yhteisöön mihin haluaa kuulua, ainakin ylempien koulutuspohja sen sallii.
Ay-jäsenmaksu ei vain tunnu niin suurelta, kun se otetaan suoraan palkasta eikä sitä koskaan itse näe. Tuntuu, että palkka = oikea palkka-jäsenmaksu.
Ilmoita asiaton kommentti