Moussea ja messiä, sorbettia ja serbettiä

Roderick Dixon: 1 000 parasta jälkiruokaa. Multikustannus 2009.

Tässä kirjassa on reipas asenne: kun tehdään hyvää jälkiruokaa, silloin ei aineissa pihistellä. Pointti on siinä, että jos herkku on kova kaloripommi, sitä syödään vähemmän. Kuka tämän periaatteen toteuttamisessa onnistuu, se onkin eri juttu.

Toinen hyvä johtoajatus kirjassa on se, että jälkiruoan teon ei tarvitse olla kovin vaivalloista ja aikaa vievää. Varsinkin arkiaterian jälkeisen makean palan valmistamisen pitäisi sujua vartissa. Iso osa kirjan ohjeista on sellaisia, että tämä tavoite varmasti täyttyy.

Tuhanteen erilaiseen jälkiruokaan mahtuu jos jonkinlaista moussea ja messiä, sorbettia ja serbettiä. Ohjeet vaikuttavat kaikkineen varsin yksinkertaisilta ja vaivattomilta toteuttaa.

Plussaa kirja saa myös siitä, että jälkiruokaohjeita on kerätty ympäri maailmaa.

Miinusta opus saa mustavalkoisesta piirroskuvituksesta. Mielikuvaherkuttelija ei saa tästä kirjasta minkäänlaisia visuaalisia elämyksiä.

Marja-Kristiina Vainela