Palkkamaltti edelleen valttia

Kuin kiveen hakattu on Elinkeinoelämän keskusliiton ilmoitus siitä, että kolme vuotta sitten päättynyt keskitetty tulosopimus oli viimeinen. EK haluaa kuitenkin pitää huolta, etteivät tulevat palkankorotukset riistäydy käsistä. Niinpä keskusjärjestö on suitsimassa työehtosopimusneuvotteluja vaatimalla yleiskorotuksille yhden prosentin katon.

Linja on oikea, koska vain maltillinen palkankorotuslinja tukee riittävästi työllisyyskehitystä ja useiden yritysten toimintaedellytyksiä.

Kokonaan toinen asia on, kuinka hyvin kattoraja lopulta pitää. Keskusjärjestön viime keväänä asettama 0,5 prosentin palkka-ankkurihan ei kestänyt loppuun asti, vaan laman hellittäessä korotukset nousivat yleisesti noin prosentin tuntumaan.

EK:n uusi linjaus on nytkin hermostuttanut palkansaajajärjestöjä, jotka ovat muistuttaneet, että keskitetyt ratkaisut hylännyt työnantajajärjestö rakentaa tällä tavoin itse keskitettyä ratkaisua. Tosin SAK on myös ilmoittanut haluavansa palkansaajille yhteisen palkankorotustavoitteen vastineeksi EK:n linjaukselle.

Se kieltämättä tukisi heikkojen alojen korotusvaateita ja lisäisi ay-liikkeen yhteishenkeä. EK:n ja SAK:n tavoitteet yhdistävät rintamalinjoja ja merkitsevät myös askelta keskitettyyn suuntaan.

Palkansaajajärjestöissä on kuitenkin syytä tajuta, ettei edes tavoitetta ole järkevä hilata nykyisessä taloustilanteessa liian ylös. Sitäkään ei toki pidä unohtaa, että yrityskohtaisissa sopimuksissa joillakin aloilla on varaa myös yli prosentin korotuksiin, koska palkanmaksukyvyssä on isoja toimialakohtaisia eroja.

Uusissa neuvotteluissa pääsivät ensimmäisenä sopuun Teknologiateollisuus ja Metalliliitto. Sopimuksen mukaan prosentin korotuksen saavat kaikki, ellei yrityskohtaisissa neuvotteluissa muuta sovita. Lisäksi henkilökohtaisiin korotuksiin on varattu 0,5 prosentin erä.

Sopimus on oikeansuuntainen ja sen täytyy olla selkeänä ohjenuorana vielä omista sopimuksistaan neuvotteleville. Ainakaan ylöspäin lipeämiseen on varaa harvoilla aloilla.

On muistettava, että palkkaratkaisut luovat tärkeän pohjan maamme kilpailukyvylle ja sen kautta työpaikkojen turvaamiselle. Tosin maltillinenkaan linja ei kaikilla aloilla työpaikkoja takaa, mutta se tekee sen kuitenkin parhaiten.

Kuten keväällä, niin taas on aprikoitu olisiko keskitetty ratkaisu ollut paras tapa edetä. Se olisi kieltämättä onnistuessaan vakauttanut parhaiten taloutta, mutta EK ei tässä asiassa horju, joten turhat spekulaatiot on syytä unohtaa ja keskittyä liitto- ja alakohtaisiin neuvotteluihin. Kunhan vain muistetaan, että Suomen kilpailukyky on heikentynyt parin viime vuoden aikana tehtyjen liian kalliiden palkkaratkaisujen myötä. Vastaavaan ei ole enää varaa, joten palkankorotusten pitäisi olla kilpailijamaita maltillisempia.