Demareiden ”Haluatko presidentiksi” -kisa

SDP:n organisoima kansanäänestys puolueen presidenttiehdokkaasta on hyvä veto eduskuntavaalien alla. Puolue saa mediajulkisuutta, sillä sitä politiikan henkilöityminen ja viihteellistyminen merkitsevät.

”Kansanäänestyksessä” on kuitenkin vaaransa. Nimilista osoittaa, että todelliset vaihtoehdot ovat vähissä. Listalta ei löydy sellaisia ehdokkaita, jotka ovat selkeästi presidentillistä ainesta. Demarien vaihtoehdot ovat tuttuja päivänpolitiikan nimiä, ja sinänsä kelvollisia poliitikkoja mihin tahansa tehtävään.

Kun puoluesihteeri Mikael Jungner esitteli videolla nimilistan Tähtien sota -elokuvamusiikin säestyksellä, vaihtoehdottomuus tuntui käsin kosketeltavalta. Onko puolue todella hakemassa maan ylintä johtajaa, vai onko menossa Tanssii tähtien kanssa -show?

Presidentintekijä Seppo Lindblom muistuttaa uudessa kirjassaan ”Manun matkassa”, että kriisi valikoi todellisen johtajan, ei viihteellinen media. Lindblom sanoo, että Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto olivat kyllin vahvoja toimiakseen itsenäisesti gallupeja ja mediavaikutusta vastaan, kun tarvittiin yhteiskunnallisesti merkittäviä tekoja.

Tämä on erinomainen muistutus siitä, mistä presidentinvaalissa todella on kyse. Sanoma ja johtajuus ovat vallasta riisutunkin presidentin tärkeimmät arvot. Hyvä tv-kasvo, sanallinen nokkeluus tai ulkonäkö eivät voi olla ratkaisevat tekijät, joilla löydetään paras ehdokas.

Mitä sitten, jos kansa nostaa ykkösehdokkaaksi miehen tai naisen, joka on profiloitunut viihteentekijänä tai ansioitunut lobbarina. Ohitetaanko kansan mielipide sillä, että puoluekokous kuitenkin lopullisesti päättää, mikä kabinetissa on jo ratkaistu.

Demarit tuskin toista kertaa astuvat samaan miinaan kuin Koiviston seuraajaa haettaessa. Silloinhan Kalevi Sorsa pelattiin ulos yleisellä kansanäänestyksellä, ja valituksi tuli Martti Ahtisaari. Toisaalta kansahan teki loistavan valinnan.

SDP:n nimilistan kärjessä keikkuu tuttu nimi, Eero Heinäluoma. Se kertoo ainakin siitä, että luottamus Heinäluomaan SDP:n todellisena poliittisena johtajana on vankempi kuin Jutta Urpilaiseen tai Mikael Jungneriin. Muut ovat lähinnä nimiä, jotka tämänkaltaisessa kyselyssä aina nousevat esille.

Lasse Lehtinen voi lähteä mukaan ihan vain kiusallaan. Julkisuudessa viihtyvät mies kannattaa kuitenkin ottaa vakavasti. Hän on presidentintekijä, tuskin kuitenkaan presidentti.

Presidentinvaaleihin on vielä aikaa kaksi vuotta ja sitä ennen käydään eduskuntavaalit. SDP:n pitäisi ensin voittaa ne ennen kuin sen kannattaa lähteä havittelemaan neljättä presidenttiyttä itselleen.