Nyt on aihetta tuulettaa

Jorma Ollilan johtama maabrändivaltuuskunta sai kuin lottovoiton, kun New Yorkissa ilmestyvä arvovaltainen Newsweek rankkasi Suomen maailman parhaaksi maak-
si. Arvion perusteina olivat terveys, valtion taloudellinen vire, poliittinen ilmapiiri, elämänlaatu ja koulutus, josta Suomi otti täydet sata pistettä.

Suomi on lehden mukaan pitkästä talvesta huolimatta mahtava paikka asua – itse asiassa se on paras.

Ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) otti saavutuksesta kaiken irti. Hän piti sitä vuoden parhaimpana uutisena. Hän toivoi, että aina silloin tällöin turhaan itsekriittisyyteen sortuva Suomen kansa olisi ylpeä ja vilpittömän iloinen saavutuksesta.

Uutiseen on suhtauduttu Suomen laajoilla saloilla tyynen rauhallisesti. Mitään vuoden 1995 kaltaista jääkiekon MM-torihulinaa ei ole raportoitu mistään päin maata. Porin Eetunaukiollakaan ei ole nähty amerikkalaislehden uutisen riemastuttamia porilaisia suupielet ylöspäin.

Syytä olisi. Stubb uskoo, että Newsweekin suitsutus johtaa siihen, että maamme noteerataan laajasti kansainvälisessä mediassa ja että uutisella tulee olemaan Suomelle kauaskantoisia vaikutuksia. Jos niin todella käy, voimme huolettaa asettaa omaan kastiinsa urheilu- ja muut saavutukset ja pettymykset. Kuka silloin enää välittää, voittaako Viivi Pumpanen Miss Universum -kisoissa tai Tero Pitkämäki Andreas Thorkildsenin? Ilo ilman Viivin menestystä ei olisi enää teeskentelyä.

Euroopan maat menestyivät Newsweekin vertailussa huomattavan hyvin. Kuuden parhaan joukossa niitä oli peräti viisi. Vain neljänneksi tullut Australia kykeni rikkomaan vanhan mantereen rintaman.

Sampo Oyj:n hallituksen puheenjohtajalle Björn Wahlroosille maanosan menestys saattaa olla vaikea niellä. Hän kuvaili Suomen perheyritysten liiton kevätkokouksessa Raumalla, että Eurooppa on velkakriisissä oleva sosiaalikoti, joka on Yhdysvaltoja ja Aasiaa paljon perässä.

Synkistely itsemurhien ja väkivallan kalvamasta ongelmamaasta, jossa miehet hakkaavat viinapäissään naisia, eriarvoisuus ja tuloerot järsivät, työurat ovat lyhyitä, vanhuksia on liikaa ja työikäisiä liian vähän, ja opiskelijat velttoilevat opintotuen siivellä, ei käy yksiin tämän amerikkalaisarvion kanssa.

Aika usein meiltä näyttää unohtuvan, että Suomessa on mahdottoman paljon hyvää. Lapset voivat kävellä yksin kouluun, ihmisiä ei kasapäin ryöstetä kaduilla, hyttyset ja kärpäset eivät levitä vaarallisia tauteja, ja kouluttautumismahdollisuudet ovat onneksi kaikkea muuta kuin eriarvoiset. Myös töitä tehdään ahkerasti.

Porin kolmen vuoden takainen suurtulva ja viime aikojen myrskyt ovat pieniä vitsauksia siihen verrattuna, mitä New Orleansissa tapahtui ja mitä Pakistanin tulvakatastrofissa tapahtuu. Poissa ovat myös Haitin kaltaiset maanjäristystragediat.

Mutta ottaahan se voimille, jos kehutaan.