Ensin vaalit, sitten vasta hallitus

Hallituksella menee keskustan uuden puoluesihteerin Timo Laanisen mielestä niin hyvin, että kvartetin on syytä jatkaa ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen. Laaninen kertoo Ilkan haastattelussa yhden politiikan lainalaisuuden. Se kuuluu: jos hallitusyhteistyö on sujunut hyvin, niin kyllä kaverukset mielellään jatkavat.

Nykyisen hallituspohjan säilymisen suurimpana uhkana hän pitää sosiaalidemokraattien rökälevoittoa ja nousua suurimmaksi puolueeksi. Gallupien perusteella se näyttää todennäköisemmältä kuin veret seisauttava voitto keskustalle, joka rämpii kokoomuksen ja SDP:n takana kolmantena.

Laanisen teesi on suoraa puhetta matalan profiilin puoluesihteerinä pidetyltä mieheltä, joka aloittelee omaa vaalikampanjaansa Helsingin vaalipiirissä.

Ei hallituspuolueiden yhteistyö ole sentään ollut niin auvoista kuin hänen puheistaan voi päätellä. Otetaan vaikka ”tapaus vihreät”. Puolue on viettänyt kahdelle uudelle ydinvoimalalle luvat myöntäneessä hallituksessa kaksoiselämää, joka ei ole ollut vain yhtä ydinvoiman vastustusta. Vihreillä on ollut toinen jalka hallituksessa ja toinen oppositiossa, mikä on näkynyt vuosien varrella milloin tietoturvalain, yliopistolain, työnantajien Kela-maksun, puolustusmäärärahojen milloin kauppojen sunnuntaiaukiolojen käsittelyssä.

Vaalirahakiemuroissa vihreät profiloituivat opposition riveissä.

Laanisen hallituspuheet voi pistää vaalikampanjan tässä vaiheessa, jos ei nyt samaan, niin ainakin viereiseen laariin kuin kansanedustaja Antti Kalliomäen (sd.) aiemmat demaripohdinnat hallituspohjasta. SDP ei enää ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen tavoittelisi yhteistyötä keskustan tai kokoomuksen kanssa, vaan muodostaisi vaihtoehtoisesti punavihreän kokoonpanon, johon kuuluisivat vasemmisto, vihreät ja RKP.

Kalliomäen idea tulkittiin aivan oikein poliittiseksi kielipeliksi. Laanisen puheista tosin tekee jykevämmän keskustan ja kokoomuksen välien läheneminen, mikä on muun muassa näkynyt kokoomusaktiiveille tehdyissä gallupeissa.

Hallituksen kokoonpanopohdinta on yhtä kiehtova aihe kuin presidenttipeli, mihin on oma luonnollinen syynsä. Suomessa erilaiset hallituspohjat, kuten sinipuna, punamulta, porvari, sateenkaari ja ehkä punaruskeakin, ovat aidosti mahdollisia, ja enemmän tai vähemmän vallaton presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla.

Hallituspohjat ja presidentit olisi nyt syytä vähäksi ajaksi unohtaa ja keskittyä olennaiseen eli asioihin. Ennen vaaleja pitäisi saada selville, miten puolueet todella aikovat turvata vaikkapa vain hyvinvointiyhteiskunnan, työllisyyden, alueiden ja ihmisten välisen yhdenvertaisuuden, miten ne pysäyttäisivät julkisen talouden velkaantumisen ja miten ne muuttaisivat verotusta ja työurien pituutta.