Valtion apu tarpeen myrskytuhossa

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) lennähti Savon myrskytuhoalueelle katsastamaan vahinkoja. Eleenä Pekkarisen käynti varmasti lämmitti vahinkoja kärsineiden mieltä, mutta valtion apua ministeri ei uskaltanut luvata.

Miksiköhän ei? Valtion rahojen vähyys ei voi olla perusteena silloin, kun vaakakupin toiselle puolelle pannaan yksityisen ihmisen talo ja toimeentulo.

Suomessa ei ole totuttu keskiviikon tapaisiin myrskytuhoihin. Meillä ei yksinkertaisesti ole olemassa järjestelmää, jolla kohtuuttomia vahinkoja kärsineiden vahinkoja korvattaisiin. Tämä nähtiin jo vuoden 2007 Porin tulvissa, kun valtio kiemurteli vastuista selittämällä, ettei vesi tullut joesta vaan taivaasta.

Päävastuu myrskytuhojen korvaamisesta tulee vakuutusyhtiöille. Lähtökohtana korvaamisessa tietenkin on se, että vahingon kärsineen vakuutukset ovat kunnossa.

Laajasta kotivakuutuksesta korvataan rakennuksille aiheutuneet vahingot ja myös kaatuneet ja puut ja puutarhan vahingot. Suppea kotivakuutus kattaa vain rakennuksille aiheutuneet vahingot edellyttäen, että puiden kaatuminen on johtunut myrskystä.

Ajoneuvojen vahinkojen korvaaminen tulee kyseeseen silloin, kun autossa on kasko. Jos sitä ei ole, vahinkoa ei korvaa mikään.

Ministeri Pekkarinen ehdotti, että sähköyhtiöiden pitäisi perustaa yhteinen korvausrahasto, josta korvattaisiin sähköverkolle ja sähkön jakelun keskeytymisestä aiheutuneet vahingot. Nyt yhden yhtiön alueelle koituneet tuhot tulevat sähkönkäyttäjien maksettaviksi kohonneina sähkömaksuina.

Tällaista yhteisvastuurahastoa tuskin saadaan aikaan ilman pakkomääräystä. Sähköyhtiöt ovat hyvin erilaisia, ja esimerkiksi kaupunkien sähköyhtiöt ovat eri asemassa kuin maaseudun pienet, mutta laajalla alueella toimivat yhtiöt.

Pekkarisen esityksessä on silti järkeä. Jo murto-osa kilowattitunnin hinnasta riittäisi synnyttämään peruspääomaa tällaiseen rahastoon.

Periaatteena kuitenkin pitää olla, että yllättävien ja suuria vahinkoja aiheuttavien luonnonilmiöiden korvaamiseen pitää kehittää järjestelmä. Tuntuu kohtuuttomalta, että yksittäinen ihminen jätetään yksin kärsimään hätänsä kanssa.

Taloudellisten vahinkojen lisäksi on otettava huomioon myös henkiset kärsimykset. Loukkaantumisilta on myrskyissä onneksi vältytty lähes kokonaan.

Pelastustoimille on annettava kiitosta vahinkojen selvittämisessä. Useimmissa tapauksissa on apua saatu nopeasti myrskyalueille ja osin senkin ansiosta on estetty enempien vahinkojen syntyminen. Suomalainen pelastusjärjestelmä tuntuu olevan erinomaisessa kunnossa.

Myrskyistä voidaan kuitenkin oppia, ja parannettavaa varmasti on. Esimerkiksi miten varmistetaan alueen asukkaiden tilanne silloin, kun alueelle johtavat tiet ovat kaatuneiden puiden tukkimia.