Barcelonasta odotettu mitalisaalis

Suomalaisten on aivan turha pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päälleen. Yleisurheilun EM-kisoista Barcelonasta saatu tulos ei voi olla pettymys, sillä jo ennakkoon oli arvattavissa, että rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä parempaan.

Yleisurheilumme johto asetti viralliseksi tavoitteeksi kolme mitalia ja kolme–neljä pistesijaa. Pistesijat saavutettiin, mutta mitaleita tuli vain yksi: Tero Pitkämäen pronssi miesten keihäässä.

Totta kai pituus ja kävely olivat pettymyksiä. Nekin kuuluvat urheilukilpailuihin. Piirikunnallisissa kisoissakin odotettu voittaja voi jäädä viimeiseksi.

Teemu Wirkkala, Tommi Evilä ja Jarkko Kinnunen olisivat ihan hyvin voineet ottaa mitalit omassa lajissaan. Oikein hyvällä tuurilla myös korkeushyppääjä Osku Torro tai moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainen olisivat voineet nousta mitaleille.

Suomen yleisurheiluliiton asettaman mitalitavoitteen pitääkin olla yläkanttiin. Ei suomalaisille voi sanoa – ei ainakaan ääneen – että joukkue lähtee tavoittelemaan yhtä mitalia.

Pakko meidän on ottaa huomioon kansalliset lähtökohtamme. Viisimiljoonaisesta kansasta ei voi millään nousta sellaista määrää huippu-urheilijoita kuin esimerkiksi Saksasta, Ranskasta, Venäjältä tai Britanniasta.

Meidän pitää olla tyytyväisiä saavutettuun tulokseen. Lauttakylän Lujan Petteri Laxin seitsemäs sija pituudessa tai miesten pikaviestijoukkueen pistesija ovat hienoja saavutuksia. Niitä ei saa lytätä haukkumalla koko porukka samaan läjään.

Usein arvokisojen jälkeen meillä ihmetellään, miksi joukkueeseen valitaan ”turisteja”. He ovat urheilijoita, jotka ovat kaukana karsintarajoista.

Mieluummin kannattaa lähettää huippu-urheilun arvokisoihin liikaa porukkaa kuin liian vähän. Kustannukset ovat loppujen lopuksi vain murto-osa niistä kustannuksista, joita Suomessa käytetään urheilun tukemiseen.

Huonostikin menestyneelle urheilijalle osallistuminen kilpailuihin maailman huippujen rinnalla on ainutlaatuinen kokemus. Se on sellainen elämys, joka muistuu mieleen yksinäisillä harjoituslenkeillä ja auttaa ponnistelemaan oman kehittymisen eteen.

Keihään loppukilpailua lauantai-iltana seurasi Ylen urheilusta vastaavan Kari Männyn mukaan miljoona suomalaista. Se osoittaa, että yleisurheilu on meille edelleen rakas ja seurattu laji.

Ongelmana vain on, miten nuoret saataisiin sitä harrastamaan. Joukkuepelit ja sählynpeluu ovat vieneet valtavan määrän potentiaalisia yleisurheilijoita.

Suomalaisen yleisurheilun tulevaisuus ei riipu Barcelonan menestyksestä vaan siitä, miten lajin suosio pystytään pitämään yllä. Kouluilla, seuroilla ja SUL:lla on tässä työmaata.