Leipäviljan hinnalla pelataan taas

Moni viljanviljelijä on jo ehtinyt hermostua, kun tiedot maailman raaka-ainepörsseistä kertovat viljan hinnan ampaisseen nousuun. Periaatteessa tuottajien pitäisi olla hintojen nousuun tyytyväisiä, mutta samaan aikaan Suomen viljasadon ennustetaan jäävän heikoimmaksi kymmeneen vuoteen.

Tilanne on samanlainen koko Keski- ja Pohjois-Euroopan alueella. Kylvöajan sateet ja kylmät ja myöhemmin kesän helteet ovat pudottaneet hehtaarisatoja.

Suomessa viljasadon pieneneminen johtuu kuitenkin pääosin viljelyalojen supistumisesta. Erityisesti ohran viljelyä on vähennetty. Ohran viljelyala pienenee 39 prosenttia viimevuotisesta.

Useat viljelijät ovat siirtyneet öljykasvien, rypsin ja rapsin, tuotantoon. Niistä odotetaan kummastakin kohtuullisen hyvää satoa. Myös rypsin maailmanmarkkinahinta on vuodessa noussut 100 euroa tonnilta.

Joidenkin mielestä saattaa olla hyvä, että viljasato Euroopassa pienenee. Se merkitsee maatalouden ylituotannon supistumista ja samalla viljalle maksettavan tuen tarpeen vähenemistä.

Se on kuitenkin vain yksi puoli asiassa. Vaikka Yhdysvalloissa ja Australiassa saadaan mitä ilmeisesti ainakin normaali tai hyvä viljasato, maailmanlaajuisesti leivästä on monin paikoin pulaa.

Leipäviljasta on tullut spekulanttien ja pörssipelureiden kiinnostuksen kohde. Ostamalla vehnäfutuureja oikeaan aikaan, voi onnistuneilla kaupoilla tehdä nopeita voittoja.

Oikeastaan asiassa ei ole mitään uutta. Purjelaivakaudella oli periaatteessa kysymys samanlaisesta spekuloinnista, kun vehnälaivat purjehtivat kilpaa Euroopan markkinoille.

Suomalaisen viljelijän ei pidä kuitenkaan lähteä tekemään viljelysuunnitelmiaan hetkellisten pörssihintojen varassa. Kuten osakepörssissä, viljapörssissäkin voi helposti polttaa näppinsä.

Tuottajille hintojen nousu on myönteinen asia viljelipä hän sitten mitä viljaa tai öljykasvia tahansa. Tavoitteena on aina hyvä sato, vaikka se vaikuttaisi sitten pörssihinnan laskuun.

Tärkeää kuitenkin olisi, ettei enää ajauduttaisi sellaiseen hintakierteeseen kuin vuosina 2007 ja 2008. Viljan hinta toki nousi, mutta nopeasti nousseet lannoitteiden hinnat ja maatalouden muut kustannukset söivät viljelijän saaman tuoton.

Siirtyminen öljykasvien tuottajaksi näyttäisi olevan aivan oikea suunta. Siitä on jo nyt saatu hyviä kokemuksia, viljelytekniikat ja koneet ovat kehittyneet, ja sato näyttää mahtuvan hyvin markkinoille.

Lisäksi öljykasvit tarjoavat hyviä mahdollisuuksia jatkojalostukselle. Se voi olla tulevaisuudessa myös merkittävä biopolttoaine. Senkin vuoksi on hyvä, että meillä on öljykasvien tuotannossa riittävä omavaraisuus.