Kirkko tarvitsee vahvan johtajan
Arkkipiispan valinnasta käydään kulisseissa kovaa taistelua, eikä taustajoukoissa ole tyystin vältytty loanheitoltakaan. Jukka Paarman seuraajan paikasta kilpailevat Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen ja Turun piispa Kari Mäkinen.
Vaalista odotetaan tasaväkistä, vaikka ensimmäisellä kierroksella Mäkinen keräsi selvästi eniten ääniä. Vaalin ratkaisevat kolmanneksi kisassa jääneen Mikkelin piispan Seppo Häkkisen kannattajien äänet. Niukasti Ruokaselle hävinneeltä Häkkiseltä jäi vapaaksi 223 ääntä, eli enemmän kuin neljältä muulta toiselta kierrokselta pudonneelta ehdokkaalta yhteensä.
Kirkon johtajaa ei valita demokraattisesti, vaan äänivalta on 1 226 valitsijan käsissä. Ehdokkaat esiintyvät sopuisasti, mutta taustajoukoissa äänistä käydään raadollista kamppailua.
Miikka Ruokanen on profiloitunut herättäjäksi, joka siirtäisi vastuuta seurakuntalaisille kannustamalla heitä aktiivisesti osallistumaan kirkon toimintojen järjestämiseen. Uskonkysymyksissä liberaalimmaksi leimaantuneesta Kari Mäkisestä ei odoteta samanlaista uudistajaa. Hän puolustaa riviluterilaisten ääntä kirkossa. Mäkisen vahvuutena on hyvä seurakuntaelämän kenttätyöstä hankittu kokemus. Seurakuntapappina, kirkkoherrana ja piispana työskennellessään hänen vahvuutensa väkensä tuntemisessa on tullut selväksi.
Arkkipiispan tehtäviin kuuluu oman hiippakuntansa hallinnon johtamisen lisäksi valvoa erityisesti sananjulistusta seurakuntien ja pappien ylimpänä kaitsijana. Tässä opillisessa seurantatehtävässä piispa Mäkisen liberaalit kannanotot eivät ole kaikkien mieleen kirkon tiiviissä ytimessä.
Yliopistomies Ruokasen dogmatiikan asiantuntijuus ja retoriikka miellyttää kirkon jyrkempää siipeä. Ruokasen toivotaan myös uudistavan kirkkoa värikkyydellään. Mäkinen on ehkä karismaattista Ruokasta värittömämpi, mutta turvallinen seuraaja Paarmalle arkkipiispana.
Sananjulistuksen valvomisen lisäksi arkkipiispa on kirkon hallinnollinen johtaja. Arkkipiispa muun muassa johtaa kirkolliskokousta, kirkkohallitusta, piispainkokousta ja kirkon ulkoasiain neuvostoa. Kari Mäkinen on kokenut kirkollisten organisaatioiden johtaja, jonka kyvyt riittävät erinomaisesti antamaan kirkolle kasvot.
Nykyisin seurakuntien kirkkoherroiltakin edellytetään johtajakoulutusta. Piispalta sitä ei edellytetä, mutta onko ehdokkaalla edellytyksiä arkkipiispaksi, mikäli kokemus keskeisestä työssä vaadittavasta johtajuudesta puuttuu?
