Ahtaajalakko lyö vienniltä jalat
UPM:n Rauman paperitehtaan väellä oli torstaina mieli vakavana, kun yhtiön johto ilmoitti tuotannon alasajosta ahtaajien lakon takia.
Muutamassa päivässä yhtiön kaikki paperitehtaat joudutaan sulkemaan Suomessa, ja palkanmaksu keskeytetään työsopimuslakiin nojaten seitsemän päivän kuluttua lakon alkamisesta. UPM:lle itselleen lakosta koituvat kolmen miljoonan päivittäiset tappiot.
Ahtaajien lakko näkyy ja tuntuu myös Satakunnassa, kuuluvathan Porin ja Rauman satamat lajissaan maan suurimpiin. Porissa työskentelee noin 120 ja Raumalla nelisensataa ahtaajaa.
Lakko paljastaa sen, miten isot rattaat pienen työntekijäryhmän huomassa ovat. Satakunnassa kuljetusalan lyhyeksi jääneen lakon piiriin kuului reilut 1 500 työntekijää, mutta heidän lakostaan koituneet tappiot jäivät jopa kolme kertaa pienemmiksi kuin määrältään vähäisempien ahtaajien lakosta syntyvät.
Pelkästään metsäteollisuudelle lakosta koituvat päivittäin 30 miljoonan euron tappiot. Viime vuosina nähtyjä metsäteollisuuden vaikeuksia vasten ahtaajien lakkoa ei enää tarvittaisi.
Suomen viennistä kulkee satamien kautta 90 ja tuonnista 70 prosenttia. Lakko pysäyttää ulkomaankaupastamme arviolta 80 prosenttia, joten vientiriippuvaisen maan viennin elpymistä uhkaa iso takaisku.
Kaikki ymmärtävät, ettei taantumassa hoiperteleva Suomen talous kauan kestä tuntuvia tappioita. Paineet pikaisen sovun löytymiselle ilman muuta kovenevat päivä päivältä.
Lakon ydinkysymyksiä on ahtaajien vaatima vuoden muutosturva, joka olisi tuplasti pitempi nykyiseen nähden. Se on kuitenkin jotain, mitä on totuttu näkemään vain johtajasopimuksissa.
On sinänsä ymmärrettävää, että matalasuhdanteen aikana työntekijätahot toivovat itselleen nykyistä suurempaa turvapuskuria irtisanomisuhan vuoksi. Vuoden muutosturva on silti liikaa vaadittu. On myös helppo arvioida, ettei yleinen kansalaismielipide ole ahtaajien vaatimusten takana.
Tilannetta vielä monimutkaistaa se, että lakon osapuolina Elinkeinoelämän Keskusliitto ja AKT tulkitsevat tahoillaan aiemmin asiasta tehtyjä sopimuksia aivan eri tavoin.
EK tietää, että suostuminen ahtaajien vaatimuksiin merkitsisi samalla ketjureaktiota, kun muutkin työntekijäliitot alkaisivat vaatia vastaavia etuja. Ahtaajien muutosturvaesitys on siis merkittävä ennakkotapaus. Eipä ihme, ettei EK halua AKT:n vaatimuksiin suostua.
Vanhaan aikaan lakot saattoivat Suomessakin kestää pitempään ja olla muodoiltaan myös dramaattisempia. Maailma on kuitenkin muuttunut, joten ahtaajien lakolle on tultava nopea loppu. Vauhtiviikkojaan elävä valtakunnansovittelija Esa Lonka saa varautua kovaan jotokseen, jotta sopu syntyy.
Ensiksi osapuolten näkemysten pitäisi vain lähentyä sen verran toisiaan, että edes neuvottelupöytään kannattaisi istua.
Elämä on kärsimystä.
Ilmoita asiaton kommentti