Suomen talviurheiluimago sai kolauksen
Paraskaan loppukiri ei muuta miksikään sitä kylmää tosiasiaa, että suomalaisten mitalisaalis Vancouverissa on jäämässä murto-osaan kaavaillusta kahdestatoista.
Kotikatsomoissa on saatu kokea lukuisia pettymyksiä, kun syömähampaiksi kaavaillut urheilijamme ovat pettäneet odotukset, kuka minkäkin syyn takia. Yksi suurimpia pettymyksiä koettiin viikko sitten, kun varmana mitalitoivona pidetty mäkihyppääjä Janne Ahonen joutui keskeyttämään kisat loukkaantumisen takia.
Suomalaisten joukkuehenkeä on myös koetellut naishiihtäjien keskinäinen riitely, josta on tihkunut tietoja julkisuuteen useaan otteeseen. Kiekkoleijonat onneksi pääsivät mitalipeleihin.
Talvikisojen päätyttyä Suomessa onkin väistämättä edessä pyykinpesu. Kuin tätä ennakoiden Suomen joukkueenjohtaja Kari Niemi-Nikkola ehti jo ilmoittaa, että hän aikoo jatkaa tehtävässään.
Joskus aikoinaan koetusta menestyksestä ovat enää muistot jäljellä. Suomalaiset talviurheilun ystävät muistelevat haikeudella esimerkiksi Jugoslavian Sarajevossa vuonna 1984 pidettyjä talviolympialaisia, jotka olivat suomalaisen hiihdon ja mäkihypyn suurta juhlaa. Noina Matti Nykäsen ja Marja-Liisa Kirvesniemen parhaina päivinä Suomi oli hiihtolajien ykkönen ja sijoittui mitalitilastossa kolmanneksi.
Juuri tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta edes kuvitella, että Suomen talviurheilijat enää yltäisivät vastaaviin loiston päiviin. Jos Sarajevo oli talviurheilumme huippuhetkiä, koettiin Lahden MM-kisojen joukkokäryn yhteydessä romahdus, jonka seuraukset heijastuvat edelleenkin. Jotain on jäänyt puuttumaan.
Suomen naisjääkiekkoilijat ovat olleet yksi harvoista Vancouverin myönteisistä yllättäjistä. Pronssille päässeet naisleijonat pystyivät omilla suorituksillaan tarjoamaan edes pientä kompensaatiota pettyneille suomalaisille.
Samalla menestys viritti odotukset sen suhteen, että naisleijonat pystyisivät hamuamaan Suomelle jopa kultamitalit Sotshin talviolympialaisissa vuonna 2014. Myönteiset jatko-odotukset merkitsevät, että Jääkiekkoliitto aikoo satsata lahjakkaisiin naiskiekkoilijoihin ja tarjota heille kunnolliset puitteet harjoitteluun ja pelaamiseen.
Naisleijonien pronssimitalit herättivät Suomessa keskustelun arvostuskysymyksistä. Pronssiottelun jälkeen nimittäin monet kysyivät aiheellisesti, miksi Ylen suomenkielinen kanava näytti mieluummin Kiinan ja Ruotsin joukkueiden curlingia kuin naisleijonien peliä.
On toivottavaa ja ennakoitavaa, että tämäntyyppisiä julkisuuskömmähdyksiä ei Sotshin kisojen yhteydessä enää tapahtuisi.
