Ylen johtoon osaava ammattimies
Kauppatieteiden maisteri Lauri Kivisen valinta Yleisradion toimitusjohtajaksi oli poikkeus poliittisten virkanimitysten historiassa. Ylen hallitus osoitti valinnassa sellaista jämäkkyyttä, että sille on syytä nostaa hattua.
Sosiaalidemokraattien 40-vuotisen valtakauden päättyminen Ylessä taas nosti ennen näkemättömän porun. Kivisen valinta on leimattu poliittiseksi, kostoksi Mikael Jungnerille ja kurinpalautukseksi Ylen toimittajille.
Kivisen taustasta on kaivettu kaikki mahdollinen roina. Hän on toiminut nuoruudessaan kokoomuksessa, laulanut neuvostovastaisia lauluja ja työskennellyt yhtiössä, joka on myynyt Iraniin puhelujen valvontajärjestelmän.
Kyseenalaisinta näissä jutuissa on ollut, että niiden tekijöinä ovat olleet Ylen omat toimittajat. He olisivat halunneet huutaa johtajakseen mukavan, avoimen ja alaisten kanssa kaveeraavan Jungnerin.
Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen totesi, että Kivisen valinta oli varmasti poliittinen, mediapoliittinen. Tällä hän tarkoitti, että SOKn entisen pääjohtajan Kari Neilimon johtama hallitus haki laivaan kapteenia, henkilöä, joka vie julkisen palvelun yhtiön tulevaisuuteen.
Entä sosiaalidemokraattien jäsenkirjan hankkineen Jungnerin valinta jatkokaudelle? Eikö se olisi ollut poliittinen nimitys. Sitä paitsi Ylen hallituksessa asiasta oli päättämässä Jouni Backman (sd.). Jungner hankki aikoinaan kannuksiaan Paavo Lipposen erityisavustajana.
Julkisuudessa on markkinoitu käsitystä, että Jungner sai potkut. Jungnerin työsopimus oli kuitenkin määräaikainen, eikä sitä enää uusittu.
Syylliseksi on löydetty Jungnerin eroa lautakasa-jutun takia vaatinut keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli. Omistajan edustajalla on oikeus ottaa kantaa jatkosta, jos se tulkitsee, että Yle yritti kaataa pääministeri Matti Vanhasen (kesk.). Jungner kantoi asiasta vastuun.
Mediapoliittisesti Kivisen valinta on tärkeä. Hänestä tulee vastapeluri Sanoma Oyn Mikael Pentikäiselle ja Alma Median Kai Telanteelle. Keskeinen kysymys on, miten määritellään Ylen julkisen palvelun tehtävä.
Jos Ylen suuntana on verkon, mobiilin ja laajakaistan kehittäminen viestinnässä, se tulee vahvasti veronmaksajien rahoilla samoille apajille kaupallisen median kanssa.
Kivisen ote mediapolitiikkaan on talouspoliittinen. Sen takia viestinnän kilpailu kiristyy ja terävöityy, mikä saattaa kuluttajien ja alana kehityksen kannalta olla pelkästään myönteinen ilmiö.










