Telakat tarvitsevat tukea valtiolta

Etelä-Korean omistamia suomalaistelakoita johtava Martin Landtman luonnehti jokin aika sitteni telakkateollisuuden tilannetta kaikkien aikojen synkimmäksi. Tässä tilanteessa huudetaan valtiota apuun. Ties monennenko kerran.

Telakkateollisuudesta puhuttaessa täytyy muistaa, että vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomessa oli runsaasti telakoita. Wärtsilä, Rauma-Repola ja Valmet väänsivät kilvan rautaa laivoiksi, ja varsinkin Neuvostoliiton suunta veti.

Telakkateollisuutta on jatkuvasti ajettu alas niin, ettei meillä enää ole kuin Helsingin, Turun ja Rauman telakat sekä Technip Offshoren öljyporauslauttatehdas Porissa. Kun telakoiden omistus on mennyt ulkomaille, voi käydä niinkin, että telakoiden alasajo jatkuu edelleen.

Eteläkorealainen STX aikanaan osti länsirannikon telakat ja niiden risteilyalusten rakentamiseen liittyvän osaamisen. Silloin varoiteltiin telakoiden jäävän, mutta osaamisen lähtevän. Näin näyttää käyvän, sillä Aasiassa rakennetaan jo loistoristelijöitä.

Maailman laivanrakennuksen painopiste on voimakkaasti siirtymässä Aasiaan. Siellä infrastruktuuri ja ammattitaito riittävät jo hyvin vaativien alusten rakentamiseen. Tavallisia rahtilaivoja ei ole enää vuosikymmeniin kannattanut rakentaa länsimaissa.

Suomen kannalta tilanne on äärimmäisen vakava, sillä tuhansien metallimiesten irtisanominen koskettaa yhteiskuntaa monella tavalla. Sen vuoksi kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) johdolla istuneen työryhmän ehdotukset valtion tuesta telakoille ovat ainoa mahdollisuus.

Pitkän päälle on kuitenkin syytä miettiä, kuinka kauan telakkateollisuutta pystytään tukemaan. Veronmaksajilla on myös syytä kysyä, kuinka paljon ulkomaisen yrityksen omistamaa ja runsaasti ulkomaista työvoimaan käyttävää firmaa kannattaa tukea.

Vaakakupin toisella puolella painaa telakkakaupunkien työllisyys. Ei ole ilmaista, jos satoja metallimiehiä siirtyy kortistoon.

Pelkkä rahan antaminen ei tässä tilanteessa kuitenkaan ole lopullinen ratkaisu. Kyse on globaaleista rakennemuutoksista aivan samalla tavalla kuin metsäteollisuudessakin. Ei puun myyntivoiton puolittamisellakaan onnistuttu pysäyttämään tehtaiden alasajoa.

Maailmassa tarvitaan tulevaisuudessakin laivoja, ja jossakin niitä on pakko tehdä. Erityisesti alusten ympäristövaatimusten kiristyessä aluskannan uusiminen on välttämätöntä.

Suomalaisten vahvuus on ollut erikoistumisessa ja siihen on syytä panostaa myös jatkossa. Merimoottoreiden ja potkurilaitteistojen valmistus ovat hyviä esimerkkejä pitkälle menneestä erikoistumisesta ja jatkojalostuksesta.

Tällaisia erikoisalueita tarvitaan lisää. Öljyntorjunta ja muut ympäristövahinkojen torjuntaan rakennetut alukset voisivat olla yksi tulevaisuuden suunta.