Presidentti matkalla vallattomuuteen

Presidentiltä riisutaan taas valtaa. Hän ei enää jatkossa pääse mukaan EU-huippukokouksiin kuin poikkeustapauksissa ja hallituksen siunauksella. Nimitysvaltaa karsitaan kansliapäälliköiden osalta, mutta ulkopolitiikkaa presidentti saa johtaa edelleen yhdessä valtioneuvoston kanssa.

Näin käy, mikäli ministeri Christoffer Taxellin vetämän perustuslakikomitean kuluvalla viikolla julkistettu mietintö toteutuu. Suunta on selvä. Suomi muuttuu keskieurooppalaiseen suuntaan entistä pääministerivetoisemmaksi järjestelmäksi.

Taxellin mietinnön myötä myös valtiojohtoa rasittanut lautaskiista saadaan ratkaistua. Uudistus on tervetullut , koska se poistaa yhden presidentin ja hallituksen välejä hiertäneen ongelman. Sehän on herättänyt kiusallista huomiota EU-areenoillakin.

Yksi komiteamietinnön eniten puhuttaneita kohtia koskee eduskunnan roolia presidentin ja hallituksen välisten kiistojen ratkaisijana. Ratkaisu on perustuslain hengen mukainen ja tukee kansanvaltaa, mutta herättää myös kriittisiä kysymyksiä.

Hidastaako ratkaisu liiaksi päätöksentekoprosessia? Onko tarkoitus viedä pienetkin kiista-asiat eduskuntaan? Eikö hallitus automaattisesti voita eduskunnan toimiessa erotuomarina, koska hallituksella on aina eduskunnan enemmistö takanaan?

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Keskusta ja kokoomus pitävät perustuslain uudistamisen edellytyksenä kolmen suurimman puolueen yksimielisyyttä. Taxellin komiteassa sellainen saavutettiin presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksia koskevilta osin.

Muuten SDP ottaa puolueena kantaa hallituksen perustuslakiuudistusesitykseen myöhemmin. Vielä ei tiedetä, muuttuuko perustuslakiesitys hallituksen käsittelyssä sellaiseksi, ettei SDP sitä enää voi automaattisesti hyväksyä.

Jos Taxellin komitean mietintö toteutuu ainakin pääpiirteiden osalta, voidaan todella toivoa, että vuoden 2012 presidentinvaaleihin saadaan kiinnostavia ehdokkaita. On – osin aiheellisestikin – epäilty, että erityisesti Sauli Niinistö (kok.) kieltäytyy tavoittelemasta aiempaa vallattomamman presidentin virkaa.

Pelkästään puolueidensa kakkos- tai kolmosketjun edustajilla miehitetty presidenttikisa rapistaisi kansalaisten arvostaman instituution roolia. Myös presidentinvaalien äänestysprosentti alenisi.

Eurooppalaistyylisellä pääministerivetoisuudella ja kansanvallan korostamisella on kuitenkin oma hintansa, jos ja kun sellaiseen nyt selvästi pyritään.