Joukkokäry söi heti kisatunnelmaa

Vancouverin talviolympialaiset alkavat mustissa tunnelmissa, kun 30 olympialaisiin ehdolla ollutta urheilijaa jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä jo ennen kisoja. Kärynneiden suuri määrä yllätti, ja suuren urheilujuhlan tunnelma on lässähtämässä jo etukäteen.

Vancouverin olympialaisia arvioidaan urheilumenestyksen lisäksi myös urheilun puhtaudella. Jos dopingkäryjä ilmenee vielä kisojen alettua, se syö vielä lisää huippu-urheilun uskottavuutta.

Runsaiden käryjen keskellä olisi myös entistä vaikeampaa puhua urheilun idealismista, joka olympia-aatteeseen on alunperin liitetty niin antiikin Kreikan aikana kuin olympialaisten uuden tulemisen aikaan 1800-luvun lopullakin. Toisaalta kyynikot voivat aivan oikein huomauttaa, että jo pelkästään kaupallisuus on raivannut tieltään puhtaan urheilun.

Suomen olympiajoukkueen urakkaan luo varjon viime viikolla julkisuuteen vuotanut tieto, jonka mukaan entinen huippuhiihtäjä Mika Myllylä on poliisikuulusteluissa tunnustanut käyttäneensä epo-hormonia. Vuodon ajoitusta juuri olympialaisten alle on pidettävä tarkoituksellisena.

Silti joukkueemme tarvitsee nyt työrauhan. Vanhojen käryjen kaivelu kisojen aikana ei hyödytä ketään, vaikka sinällään on hyvä, että epäilyt, salailu ja puolitotuuksien lateleminen jossain vaiheessa väistyvät vapauttavan totuuden tieltä. Harva kuitenkaan uskoo koko totuuden koskaan paljastuvan.

Tapahtuneiden käryjen seurauksena monet eivät enää osaa iloita maastohiihdon menestyksestä, päinvastoin kuin takavuosikymmeninä.

Aivan kiihkeintä ei Suomen menestystä koskeva ennakkoveikkailu näiden kisojen alla näytä olevan, sillä urheilijoidemme suorituskykyyn liittyy tiettyjä epäilyjä. Esimerkiksi naishiihtäjien kirkkaimpaan kärkeen kuuluvan Virpi Kuitusen kisakunnosta liikkuu erilaisia arvioita. Jääkiekkojoukkueemmekaan ei ole mitalispekulaatioiden keskiössä, eikä curlingissa suomalaisilla ole lainkaan joukkuetta, päinvastoin kuin neljä vuotta sitten Torinossa, jolloin heitot sujuivat hopeamitalin arvoisesti.

Suomalaisten vaisuhkoista ennakko-odotuksista ja kaupallisuuden lisääntymisestä huolimatta talviolympialaisissa on yhä vetovoimaa. Kansainvälisen urheilun terävimmän kärjen kohtaamisessa riittää sähköä, vaikka suomalaiset eivät aina kovin korkealle yltäisikään.

Nykyajan olympialaisten eräitä mustimpia lukuja ovat Münchenin terrori-iskut 1972, Moskovan kisat 1980 ja Los Angelesin kisat 1984, joissa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto liittolaisineen vuoronperään boikotoivat toisiaan Afganistanin neuvostomiehityksen seurauksena.

Erinomainen asia on se, ettei olympiakisoja enää ole vedetty kansainvälisen politiikan pelinappulaksi.

Jotain hyvääkin olympialaisten kehityskulkuun voidaan dopingin ja kaupallisuuden vastapainoksi siis liittää.