Vanhasen jatkolle painavat perusteet

SDP:n entisestä puheenjohtajasta Eero Heinäluomasta on kehkeytynyt näkemyksellinen ja taitava oppositiokansanedustaja sekä puolueensa henkinen johtaja. Puheenjohtajuuden jättäminen näköjään vapautti hänet turhista painolasteista suoranaiseen kukoistukseen, jonka yksi ilmentymä on hänen viikko sitten tapahtunut nousunsa eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.

Heinäluoma-ilmiötä voidaan tarkastella myös sitä kysymystä vasten, pitäisikö Matti Vanhasen (kesk.) jatkaa pääministerinä ensi kesän puoluekokouksen jälkeen.

Vanhanenkin saattaisi saada päälle aivan uuden vaihteen ja tehdä taloustilanteen edellyttämiä hankalia päätöksiä. Hän voisi esiintyä ja luoda linjoja rohkeammin ilman puoluejohtajuuden rasitteita ja hyödyntää kokemustaan.

Vanhasen jatkamista esitti lauantaina eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok.) tullen samalla asiassa keskustaryhmyri Timo Kallin linjoille. Niinistön mielestä Vanhanen voisi puheenjohtajuuden jälkeen tarkastella pääministerin tehtäväkenttää aiempaa ennakkoluulottomammin.

Jotain Niinistön mukaan pitäisi tehdä, joko laajentaa hallituspohjaa ja päivittää samalla hallitusohjelma tai antaa Vanhasen jatkaa, koska asioiden ei voida antaa ajelehtia 15 kuukautta siihen saakka, kun seuraava hallitus astuu virkaansa.

Jos keskustan uusi puheenjohtaja ottaisi kannettavakseen myös pääministeriyden, kuten kävisi Paavo Väyrysen ja Mari Kiviniemen tapauksissa, pääministeriyden hoito kärsisi. Puheenjohtajan on nimittäin lähestyvien eduskuntavaalien vuoksi pakko kiertää paljon kenttää ja luoda nuutuneeseen puoluekoneeseen uutta henkeä.

Keskustan kenttäväki väistämättä haluaa enemmän johdon huomiota osakseen ja myös virkamiesmäisen Vanhasen jäljiltä ideologisempaa otetta.

Pääministerin näin selkeä omistautuminen vaalitaisteluun ei tietenkään olisi maan etu silloin, kun talouspolitiikan hoitaminen vaatii nopeita ja teräviä otteita ja uusia avauksia.

Vielä ei tiedetä, lähteekö keskustan puheenjohtajakisaan uusia ehdokkaita, mutta on realismia odottaa mukaan 1– 2 uutta nimeä. Niinpä pääministerin vaihtuminen ensi kesänä ei vielä ole aivan kirkossa kuulutettu asia.

Niinistö on oikeassa siinä, ettei talouskriisin hoitamista saa jättää tuuliajolle, koska asiat eivät odota. Kaikki poliitikot tietävät, että ensi vaalikaudella edessä on raskaita päätöksiä. Miksi lykätä ratkaisuja, jos asiat pitkittyessään vain pahenevat?

Vanhasen on aika jämäköittää toimintaansa pääministerinä. Menetettävää hänellä ei pitäisi olla.