Hiihdon haamut nousivat taas esiin
Ei ole varmasti sattumaa, että Nelosen Uutiset kertoo vain muutama päivä ennen Vancouverin olympialaisten avajaisia Mika Myllylän epo-hormonin käytön tunnustuksesta. Joku haluaa purkaa katkeruuttaan, eikä ole vaikea arvata, että se joku voi olla entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö.
Ikävintä tässä asiassa on, että edelleen jauhetaan Lahden 2001 skandaalikisojen käryjä. Suomalaisten omissa kilpailuissa kävi käry, eikä dopingin varjo katoa ennen kuin asia on selvitetty pohjiaan myöten.
Hiihtoliiton tyyli jakaa totuutta tipoittain sen mukaan kun poliisin tutkinta etenee, on kuin kissan hännän leikkaaminen sentti kerrallaan. Aina sattuu ja puhtaat hiihtäjät joutuvat kärsimään. Kärsijöiden joukossa on myös Virpi Kuitunen, joka on rangaistuksensa kärsinyt.
Mika Myllylästä ei saa tehdä sankaria niin kuin eräät urheilun vaikuttajat ovat jo ehtineet todistamaan. Jos Myllylä olisi puhunut totuuden jo Lahdessa, hän ehkä olisi sankari.
Nyt hänen arvonsa on vain alkoholisoituneen entisen urheilijan murtuminen poliisikuulusteluissa. Paljastus voi olla merkittävä, mutta vasta sitten, jos se todella johtaa totuuden esilletuloon.
Myllylän lausunto on toistaiseksi vain tunnustus hänen omasta epo-hormonin käytöstään ja kuinka sitä peiteltiin Hemohessillä. Jokainen voi itse päätellä, oliko Myllylä yksin ja ainoana epon käyttäjä, vai olisiko muillakin plasmalaajentajan käyttäjillä sama tarina kerrottavanaan. Ja voiko tämä kaikki tapahtua ilman, että hiihtojoukkueen johto lääkärit mukaan lukien olisivat olleet siitä tietämättömiä?
Erittäin vakavaksi suomalaisen dopingin käytön tekee se, että nyt selvitetään niin sanotussa STTn jutussa mahdollisesti annettuja vääriä todistuksia. Jos näin on tapahtunut, se saattaa merkitä ehdottomia vankeustuomioita.
STTn jutulla tarkoitetaan uutisointia, jossa uutistoimisto väitti, että hiihtäjä Jari Räsänen olisi syyllistynyt kasvuhormonin käyttöön. STTn todisteet eivät riittäneet, uutistoimisto tuomittiin korvauksiin, mutta juttu on nyt avattu uudelleen, koska asiassa on ilmennyt uusia todisteita.
Ikävintä koko doping-asiassa on, että nyt Vancouveriin matkaavat hiihtäjät ovat saaneet dopingin leiman kasvoihinsa. Jos menestystä ja mitaleja tulee, on helppo väittää, että ne tulivat dopingin voimalla.
Vahinko on joka tapauksessa jo sattunut. Menneisyyden haamut on nostettu esiin. Toivottavasti suomalaiset urheilijat pystyvät ohittamaan nämä haamut, eivätkä anna niiden vaikuttaa omiin suorituksiinsa.










