Ahtaajalakko olisi kova isku Suomelle

Useita satamia lamaannuttaneet ahtaajien pistelakot ovat antaneet esimakua siitä, mitä mahdollisesti helmikuun 19. päivänä alkava täysimittainen lakko merkitsisi. Se aiheuttaisi suurta vahinkoa ennen kaikkea ulkomaankaupalle. Pahimmillaan lakko voi jopa kaataa oraalla olevan nousun.

Paitsi että vientiteollisuus joutuisi suuriin vaikeuksiin, niin kovin pian lakko näkyisi myös kauppojen hyllyjen tyhjenemisenä. Viennistä 90 ja tuonnista 70 prosenttia kulkee satamien kautta, ja menetysten on arvioitu olevan jopa 160 miljoonaa euroa päivässä.

Sopua on ryhdyttävä vääntämään nopeasti valtakunnan sovittelija Esa Lonkan johdolla. Tosin neuvotteluja ei edistä se, että Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT on järjestänyt heti lakkovaroituksen jätettyään työnseisauksia eri satamissa.

Käsittämätön menettely, vaikka asiaa miten yrittäisi järkeillä. Tosin AKT:n kyseessä ollen, mikään ei enää varsinaisesti yllätä.

Palkkatavoitteitaan AKT ei ole toistaiseksi kertonut, mutta erääksi kynnyskysymykseksi liitto on asettanut sen, että irtisanottaville saataisiin vuoden pituinen palkkakorvaus nykyisen puolen vuoden sijasta. Jälkimmäisestäkin voidaan muilla aloilla nähdä vain haaveunia.

Palkkakorvausajan pidentämisvaade ei ole nyt perusteltavissa. Myöhemmin siihen voidaan toki palata, onhan työväenliike vaatinut asiaan korjausta jo vuosia.

Ahtaajat eivät kuitenkaan ole missään palkkakuopassa. Heidän laskennallinen kokonaisansionsa ylittää satamaoperaattoreiden toimitusjohtaja Juha Mutrun mukaan teollisuuden ansiotason jo nyt 30–50 prosentilla.

Vakinainen kaksivuoroahtaaja ansaitsee noin 50 000 ja kolmivuoroahtaaja noin 60 000 euroa vuodessa. Näitä lukuja voi jokainen verrata omaan ansiotasoonsa ja päätellä, onko se paljon vai vähän.

Auto- ja kuljetusalalla muutkin kuin ahtaajia koskeva neuvottelut ovat vielä kesken, mutta toistaiseksi vain ahtaajien osalta on jätetty lakkovaroitus.

Seuraavat pari viikkoa ovat neuvotteluissa tiukkaa aikaa, koska osapuolten näkemykset ovat kaukana toisistaan. Kovin hyvä ennustaja ei tarvitse olla, jos veikkaa mahdollisen sovun syntymisen jäävän taas kerran aivan kalkkiviivoille.

Joka tapauksessa kun viennin elpymisestä on vasta heikkoja merkkejä ilmassa, niin kaikille pitäisi olla päivänselvää, että liian haastava työmarkkinapolitiikka sopii siihen erittäin huonosti. Toivottavasti myös AKT:ssa tämä tajutaan, eikä kiristetä liikaa ruuvia, vaikka vahvasta ja koko Suomen talouden kannalta eräästä tärkeimmästä järjestöstä on kyse.