Ajetaanko Euroopan unionissa Suomen vai yhteistä etua?

Lissabonin sopimus - hohhoijaa. Tylsää. Väärin.

Eurovaaliehdokkaat Sari Essayah (kd.) ja Pilvi Torsti (sd.) sanailevat Lissabonin sopimuksesta siihen tahtiin, että tulevaisuus tuntuu olevan pelissä.

Niin se onkin. Euroopan unionin, Suomen ja meppiehdokkaiden.

Essayah kiihtyy vieläkin, kun hän muistelee Suomen lammasmaista käyttäytymistä Lissabonin sopimuksen käänteissä.

Essayah: – Suomen olisi pitänyt ajaa omaa, kansallisesti oikeutettua etuaan. Suomella olisi ollut tuhannen taalan paikka vaatia, ettei allekirjoitusta sopimukseen tule, ellei esimerkiksi Etelä-Suomen maataloudella säily pysyvästi 141-tuki.

Torsti katselee asiaa laajemmasta vinkkelistä.

Torsti: – Toki on tärkeätä, että jäsenmaa asettaa omat tavoitteet, mutta emme saa koskaan toimivaa yhteisöä, jos 27 jäsenmaata miettii, mitä voisi koplata omien etujensa ajamiseksi.

Väärin käynnistetty

Euroopan unioni on laajentunut 27 maan yhteisöksi. Lisää jäseniä on tulossa.

Vanhat tavat tehdä päätöksiä eivät enää toimi. Lissabonin sopimuksella yritettiin sujuvoittaa päätöksentekoa muun muassa lisäämällä määräenemmistöpäätöksiä.

Veivailua on jatkunut vuosikausia. Sopimus allekirjoitettiin, mutta Irlanti torppasi kansan-äänestyksillä sen voimaantulon.

Farssi johtui Torstin ja Essayahin mielestä siitä, että liikkeelle lähdettiin väärästä päästä.

Ennen kuin leivottiin Lissabonin sopimus, yritettiin tehdä yhteistä perustuslakia. Mukaan otettiin myös symboleita – lippuja ja hymnejä – jotka ihmisten mielissä kuuluvat kansallisvaltiolle.

Torsti: – Sellainen herätti edelleen kytevää negatiivista suhtautumista ja vei ihmisten ajatuksia väärään suuntaan. Sopimuksessahan on kyse entistä toimintakykyisemmästä ja enemmän kansalaisille mahdollisuuksia antavasta ja kansalliset parlamentit paremmin huomioivasta uudistuksesta.

Essayah: – Nuo näkemyksesi ovat korulauseita, jotka aina toistuvat, kun puhutaan Lissabonin sopimuksesta. Minusta Irlannissa ja muualla kansalaiset ymmärtävät, että ollaan menossa kohti syvempää liittovaltiota.

Oikeaa vai väärää

Torsti: – Lissabonin sopimuksessahan on enemmän kansa-laiselementtejä kuin ikinä EU:ssa. Ei pidä väheksyä, että se korostaa EU-parlamentin valtaa. Sehän on kansalaisten valitsema elin. Ja uutena tulee kansalaisaloite, kunhan miljoona ihmistä sen allekirjoittaa.

Essayah: – Kansalaisaloite on ihan näennäisdemokratiaa. Sehän on vain merkki komissiolle, että se nostaa asian
harkintaan. Mutta sitten ei tapahdu mitään.

Torsti: – Tuo nyt on tosi skeptinen näkemys. En usko siihen.

Essayah: – EU:lla olisi paikkansa itsenäisten kansallisvaltioiden yhteistyöelimenä, joka keskittyisi suuriin kansainvälisiin haasteisiin. Miksi halutaan koko ajan ottaa unionille lisää toimivaltaa?

Torsti: – Ei sitä toimivaltaa oteta. Kansallisvaltiot päättävät antaa sitä. Jos 27 valtion yhteisö aikoo olla toimintakykyinen, päätöksiä täytyy tehdä määräenemmistöllä. Oikein on, että yksimielisyyttä vaaditaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja esimerkiksi sosiaali- ja tietyissä verokysymyksissä.

Mikä Lissabonin sopimus?

 

Allekirjoitettiin joulukuussa 2007.

Voimaantulo auki, koska Irlanti hylkäsi kansanäänestyksessä.

EU-maat eli neuvosto tekee aiempaa enemmän päätöksiä määräenemmistöllä.

EU-johtajien huippukokous saa presidentin ja EU "ulkoministerin".

Kansalliset eduskunnat voivat tietyin edellytyksin pysäyttää komission lakiesityksen.

Ketkä?

 

Sari Essayah, 42

Kristillisdemokraattien puoluesihteeri

Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri

Kansanedustaja 2003-2007

Naimissa, kaksi lasta

Pilvi Torsti, 33

Koulutukseltaan valtiotieteiden tohtori

Tutkija ja opettaja Helsingin yliopistossa.

Projektipäällikkönä 2005 2006 Bosnian kansainvälisen koulun perustamisessa, mistä sai palkinnon työstä maailman rauhan hyväksi.

Naimisissa, kaksi lasta