Kaikki kunnia murteiden puhujille
Marketissa pari iäkästä rouvaa helskytteli keskenään Karjalan murretta. Kannakselainen puheenparsi oli ilo korville pitkästä aikaa.
Kaukolasta kotoisin ollut isäni haastoi koko ikänsä karjalaa. Hänen puheeseensa ei tarttunut sanakaan muista murteista saati yleiskielestä. Hän piti itse siitä tarkasti huolta.
Tiedän, että isäukon osin tahallisen häpeämättömälle murteen käytölle joskus naureskeltiin selän takana eri asuinsijoilla Hämeessä ja Satakunnassa.
Evakot olivat outoja lintuja murteensa takia ainakin alkuvuosina. Uskon kuitenkin pääosan kuulijoista tulleen isäni pajatuksesta pelkästään hyvälle tuulelle.
Karjalan murre ei siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Nyt karjalaa kuulee läntisessä Suomessa enää harvoin evakkosukupolven kuihtuessa.
Minäkään en puhu Karjalan murretta kuin pyydettäessä ja silloinkin huonosti.
Tunnustan olevan murrefani. Ilahdun aina, kun joku vääntää antaumuksella mitä tahansa murretta. Jopa Porin ja Turun murteet kuulostavat mukavilta.
Nuorena miehenä reissuilla maakunnissa harrastin kahviloissa, kaupoissa ja toreilla ihmisten turinoiden kuuntelua.
Pakko sanoa, että parasta sananvääntöä kuulin baaritiskillä Savonlinnassa.
Kun savolainen muuttaa Helsinkiin tai kainuulainen Poriin, on suurena vaarana, että kotipaikan murre vähitellen muuttuu yleiskieleksi. Vain nuotti jää puheeseen muistuttamaan vanhasta kotipaikasta.
Täysi kymppi niille ihmisille, jotka tieten tahtoen jatkavat murteensa puhumista muista välittämättä.
Kun murretta aletaan kirjoittaa, tullaan vaarallisille vesille. Murrejutussa pitää olla muutakin ytyä kuin pelkkä murre itseisarvona, siis pientä sanomaa tai ripaus huumoria.
Harvoin lehtijutussa toimii se, että haastateltavan sitaatit on kirjoitettu tämän käyttämällä murteella. Vielä pahempaa on, jos jutun kevennyksenä käytetään murresanoja tai -sanontoja.
Toki Juha Miedon tai Jorma Panulan sanomiset on pakko kirjoittaa murremuotoon – jos vain osaa – sen verran vahvasti pohjalaisuus kuuluu molempien persoonaan.
Radiosta
toivoisi kuulevansa murreohjelmia nykyistä enemmän. Yöradion juontajina voisi vaikkapa kerran kuussa toimia murteen taitajia eri maakunnista.Savoa haastava television iltauutisten juontaja kenties olisi jo liikaa.
Monien radion ja television toimittajien ja juontajien puheesta toki kuulee, mistä päin he ovat kotoisin. Radion aamuisen Kiekuun suosittu Mikko Kekäläinen on taatusti Savosta. Ajankohtaisen kakkosen toimittaja Juha Ristamäki ei ole päässyt täysin eroon parkanolaisesta puheen nuotista.
