Hirvikärpänen hirvittää talvellakin

Siitä oli hauskuus kaukana, kun ensi kerran jouduin tekemisiin hirvikärpästen kanssa. Ne syöksyivät marjametsässä kimppuuni ja tarrautuivat tukkaani. Sitkeähenkisiä otuksia revittiin hiuksista vielä saunassakin.

Mutta mitättömiä olivat kärsimykseni hirviparkaan verrattuna. On laskettu, että isossa uroksessa voi olla jopa 17 000 hirvikärpästä. Ne imevät verta ja elävät aktiivisesti turkin lämmössä talvipakkasillakin.

Havahduin, kun tällä viikolla kuuntelin radion Luonto-Suomea. Professori Pekka Niemelä kertoi tapauksista, joissa hirven makuupainauman lumi on värjäytynyt ruskeanpunaiseksi verestä, visvasta ja kudosnesteestä.

Eritteitä tihkuu lumeen ötökkäarmeijan rikkomasta hirven ihosta. Makuupaikan väristä voi siis tehdä päätelmiä kärpästen yleisyydestä. Kevättalvella makuupaikalle alkaa tippua myös ötököiden koteloita, joita pakkaset saattavat jonkin verran verottaa. Uusi kärpäspolvi kuoriutuu koteloista syyskesällä.

Hirvikärpäsiä on tutkittu vasta vähän. Pekka Niemelä on mukana monitieteellisessä, koko maan kattavassa tutkimushankkeessa. Siihen osallistuu yliopistoja ja tutkimuslaitoksia.

Hän kertoi huomanneensa, että hirvikärpäset ovat yhä aggressiivisempia. Ne purevat entistä helpommin – tai sitten professori on tullut entistä maittavammaksi.

Tutkijat selvittävät muun muassa sitä, ovatko loisten heikentämät hirvet helppoja saaliita susille. Emme voi tietää, miltä hirvestä tuntuu. Se tiedetään, että hevoset ovat stressaantuneet jo muutaman hirvikärpäsen iskeydyttyä niihin.

Moni hirvennahka on täikärpästen jäljiltä käyttökelvoton muokattavaksi.

Minun lapsuudessani ei hirvikärpäsistä puhuttu. 1960-luvulla niitä tavattiin vain Kaakkois-Suomessa. Nyt niitä on koko maassa pohjoista Lappia lukuun ottamatta.

Sen sijaan Ruotsissa hirvikärpäset ovat pysyneet maan eteläosissa, vaikka laji on asunut länsinaapurissa jo ainakin pari sataa vuotta.

Lisäksi ruotsalaiset lajitoverit ovat kuulemma kilttejä verrattuna Venäjältä meille tulleisiin pirulaisiin. Tässäkin on mysteeri ratkottavaksi.

Suomalainen metsäluonto ei tarvitse hirvikärpäsiä. Kunpa joku keksisi luonnonmukaisen konstin niiden hävittämiseksi. Ei riitä, että hömötiaiset ja myyrät syövät kotiloita.

Moni jättää syksyiset marja- ja sieniretken väliin vain siksi, ettei halua joutua hirvikärpästen saaliiksi. Tällä voi olla jo taloudellista merkitystä. Toki ötököiltä voi yrittää suojautua, mutta mukavaa se ei ole.

Me ihmiset pärjäämme jotenkin, mutta hirviparalla ei ole suojavarusteita.