Leonard Cohen: Mies, puku ja äänimaisema
- Leonard Cohen esiintyi jälleen Suomessa.
Yleisömäärä Leonard Cohenin keikalla ylittyi laulajan viimekertaisesta Suomen esiintymisestä tiistaina Helsingin Hartwall Areenalla.
Vuoden 2008 keikalla yleisömäärä oli 11 000. Nyt katsomo oli sitäkin täydempi, kun konserttiin tulleita oli paikalla lähes 12 000 henkeä. Helsingin konsertti on osa laajempaa Euroopan kiertuetta, joka alkoi pari viikkoa sitten.
Aloituskappale Dance Me to the End of Love johdatti kuulijat pehmeästi The Futureen, jonka aikana sali oli jo ammattimaisesti esiintyjäkokoonpanon hallussa.
Yhteensä noin 3,5 tuntia kestäneen ja 29 kappaletta sisältäneen keikan aikana kliimaksit seurasivat toisiaan. Esimerkiksi alkupuolella Everybody Knowsin ja In My Secret Lifen peräkkäisyys toimi tehokkaasti. Tunneskaala vaihtui haikailevasta nopeatempoiseen, kevyeen ja humoristiseenkin.
Väliajan jälkeen Cohen aloitti Tower of Songilla ja vitsaili siitä, että hänen kosketinsoittimensa vetää tahteja itsekseenkin. Suzanne oli niin valtaisa kokemus kuin mihin sen voi parhaimmillaan kuvitella yltävän.
Tähden rooli jakautui lavalla eri kokoonpanon jäsenten kesken. Välillä lähes maagisina kohtauksina soi barcelonalaisen Javier Mas´n espanjalaistyyppinen kitara. Cohen lauloi myös useaan otteeseen duettona taustalaulajiensa kanssa, joista Web Sisters ja Sharon Robinson esiintyivät itsenäisestikin.
I'm Your Man huipentui yhden miehen lavan haltuunottoon, jolloin joka kerta lausetta "I’m your man" seurasivat huomattavat suosionosoitukset. Jälleen Cohen heitti sanojen välissä: "If you want another kind of love, I wear this old man's mask for you."
Ainoastaan Hallelujah eteni keikalla läpivetona. Lover, lover, loveria jäin henkilökohtaisesti kaipaamaan, vaikka toisaalta yleisö oli Cohenin hyvän yön toivotusten kuuluessa varsin tyydytetty koko uran kattavista kappaleista.
Lue koko arvostelu torstain Satakunnan Kansasta ja Cohenin vuoden 2008 Helsingin esiintymisen keikka-arvio.










Todella koko ajan konsertissa ryhmän rautainen ammattitaito oli ihailtavaa ja ihanaa. Vaikka minussa laulut eivät suuria tunteita herättäneetkään (jaa-a, miksei ihmeessä, kysyn itseltäni!), täytyy sanoa, että kannatti mennä ja nähdä tuo taituruus soitannoissa ja Cohenin laulannassa.
Ilmoita asiaton kommentti