Kirjallisuuden paha poika leikkauspöydällä
- Ranskalaisen kirjallisuuden paha poika Michel Houellebecq joutuu suomalaiselle leikkauspöydälle kirjoituskokoelmassa Mitä Houellebecq tarkoittaa?
Kirjat
Mitä Houellebecq tarkoittaa? Toimittanut Timo Hännikäinen. Savukeidas 2010. 144 s.Ranskalaisen kirjallisuuden riepoteltu ja juhlittu ”roisto” Michel Houellebecq (s. 1958) on asetettu leikkauspöydälle niiden 20 ihmisen iloksi, jotka ovat hänen kirjojaan lukeneet. Kirurgin veistä käyttävät Houellebecq-analyysissa mm. Tommi Melender, Juha Seppälä ja Antti Nylén.
Kustannusyhtiö Savukeidas tekee pyyteettömän kulttuuriteon jo sen vuoksi, että Houellebecqin kaltainen, oikeistopopulismista, rasismista ja nihilismistä syytetty kirjailija on ”väitetyn” arvomaailmansa takia suuri kirosana Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan fakki-idiooteille.
Maripaitaisia hörhöjä tuskin lohduttanee tieto, että Houellebecq ei edusta kirjallista tehotuotantoa, vaan aitoa luomua.
Feministisessä tulkinnassa Houellebecq näyttäytyy patriarkaalista sortoa ylläpitävänä inhomoralistina, jonka suurin synti on heteroseksuaalisen nautinnon ylistys.
Jos kirjoja luetaan kuin piru raamattua, unohtuu Paavo Haavikon viisaus, että ei se mitä kirjoitan, ole välttämättä mitä ajattelen.
Oli miten oli, niin ei sellainen turha tyyppi voi olla, josta New York Times kirjoittaa: ”Houellebecq jakaa ranskalaisten mielipiteet kaikissa muissa paitsi yhdessä asiassa: hän on Balzacin jälkeen ensimmäinen ranskalainen kirjailija, jonka tuotanto tavoittaa oman aikakautensa sosiaaliset realiteetit.”
Tärkeimmät sisäelimet
Tommi Melender näkee Houellebecqin yhdistävän ihmiskriittisyyden ja yhteiskuntakriittisyyden.
Houellebecq liikkuu markkinatalouden mätäpaiseiden keskellä, saalistuksen ja kulutuksen maailmassa, joka ”löyhkää itsekkyydeltä, masokismilta ja kuolemalta.” Melender tuo esiin myös Houellebecqin kirjojen kantavimman teeman, jonka mukaan yksilön halujen tyydytyksestä on tullut ihmiselämän korkein päämäärä. Tällöin orgasmi on ainoa ja maallisin pyhyyden kokemus paratiisista.
Juha Seppälän mukaan ”Houellebecqissa on klassista totuudenpuhujaa, jonkalaisista ei koskaan pidetä”. Tämä pätee aikakaudesta toiseen. Samuli Parosen vuonna 1974 ilmestyneestä aforismikokoelmasta Maailma on sana kirjoitti Erno Paasilinna: ”Erityisesti vasemmiston läpivalaisu oli murhaava analyysi aikana, jolloin kirkuvat taistolaiset, kaikenlaiset takinkääntäjät ja revisionistit huusivat kilpaa toistensa yli, yhteisellä matkalla kohti älyllistä ja moraalista katastrofia.”
Paronen vaiennettiin lähes kuoliaaksi. Houellebecq taas on huudettu lähes kuoliaaksi eri luokituksilla. Hänestä on tehty kaupallinen ja julkisuushakuinen tuote, jonka uskottavuuden syö lopullisesti määritelmä ”ranskalaisen kirjallisuuden viimeinen paha poika”.
Rasismisyytteiltä Houellebecq ei ole myöskään säästynyt. Antti Nylén kokee Houellebecqin vihamielisyyden islamia kohtaan aitona: ”Se on kauhua ja pelkoa, mutta sitäkin enemmän raakaa kateutta: muslimit ovat säilyttäneet Jumalansa, elinvoimansa.” Houellebecq kun on sanonut islamin olevan maailman typerin uskonto. Jokaisen provokaattorin takaa löytyy aina suuri moralisti. Se lienee ainoa ohjenuora ja muistutus Houellebecqin lukemiseen, jonka tekee aina oikein, silloinkin kun sen tajuaa väärin.
Juhani Brander
