Elämän koreudesta ja karuudesta
Kirjat
Jussi Sutinen, Kuolleiden kaupunkien muistikirja, runokokoelma, Savukeidas 2009.Esikoiskokoelmaksi Kuolleiden kaupunkien muistikirja on viisas teos, sillä lukijan annetaan kokea leinomaisen suuria tunteita. Elämyksellisyys riisuu pois runouteen muuten niin helposti kantautuvaa opetettua kirjoittamisen tapaa, joka hetkittäin on raskas myös Jussi Sutisella. Sutinen kirjoittaa taiten, komeastikin, ja hänellä on sanottavaa. Elämän runsaus saa tulkintansa tätä aikaa vasten, naisten ja rakkauden kautta. Karuksi kokoelman tekee vallattomien ja vähäosaisten ääni, rivien välistä nouseva hiljaisten huuto.
Kirjallisuuden sivuhenkilöt ja ihmiset kuljettavat runoissa lukijaa ympäri Eurooppaa, samalla suomalaista menneisyyttä. Kyseessä on muistikirja, joka etenee ihmisten ja kaupunkien kautta.
Aloitusruno on niin vahvasti sidoksissa kokoelman lopetusrunoon, että kaikki muu rakentuu näiden ankkureihin. Nimimuistio alkaa runolla Rita. ”Maataan vain selällään kuin viimeiset poisnukkuneet juoksuhaudoissaan/ maailmansotien jälkeen”. Rita sanoo Da-Da, mutta lopetusruno Da-Da toteaa: ”Katson sivusta kuinka vuodet keinuvat puolelta toiselle puolelta toiselle kuin lapsuuden da-da. Eteenpäin, taaksepäin, seinää-
päin.”
Sodan jälkiä ja kaupunkien ratkaisemattomia yhtälöitä ratkaistaan ihmisen tunteissa ja muistissa. Vastaus ei ole dadaistinen, mustavalkoinen tai edes harmaa: se on sydämenkokoinen ja pakahduttava. Niinpä kokoelman vaatelias alaotsikko, eli mitä me opimme elämästä vai opimmeko mitään, saa vastaukseksi, että opimme elämään toistemme, surujen ja itsemme kanssa, ja että yrittäminenkin on tärkeää.
Baudelairen jäljet ovat kuultavia. Säepituus ja rytmi ovat pitkät ja vyöryvät. Kuriositeettina, että yllättävästi Sutinen itse lukee runojaan lyhyemmällä rytmillä kuin kirjoittaa säkeen; vain proosarunot todella vastaavat kirjoitusasuaan. Kaikkiaan Sutisen tuotantoa jatkossa kannattaa seurata.
Runoilija Jussi Sutinen (s. 1982) on juuriltaan satakuntalainen mutta asuu Mynämäellä, missä työskentelee kirjallisuusterapeuttina ja lastenkodin kasvatusjohtajana. Hänen runojaan on julkaistu useissa antologioissa, artikkeleita ja arvosteluja sosiaalialan lehdissä. Hänellä on oma bloginsa http://toisinsanottuna.wordpress.com/
Taina Teerialho
