Keinotodellisuuksien kahleita

Kirjat

Ville-Juhani Sutinen: Taikuri joka sai yleisönsä katoamaan. Savukeidas 2009. 459 s.

Laajassa esseekokoelmassaan Ville-Juhani Sutinen raajaistaa geopoliittiset ulottuvuudet vapaan ja kriittisen ajattelun kuolemasta, keinoelämysteollisuuden käyttövoimasta sekä akateemisen torsokulttuurin nahkeudesta.

Ajattelun suunniteltu vapaus on ohjaistettu palvelemaan juuri sitä tavaraa tuottavaa hyödyke-eliittiä, jonka plastiseen syliin näennäisdemokraattinen narkoosin tarpeemme ohjautuu. Sen juuret ulottuvat pitkälle teollisen vallankumouksen lähtölaukauksiin kuin kylmän sodan vainoharhaisimpiin asevarustelufantasioihin.

Länsimaisen hyvinvointikansalaisen näkemä maailma on järjestelmän sisäinen, mutta kemiallisen unen turruttama sekä mekaanisen, kyseenalaistamattoman kulutuselämärytmin säätelemä.

Sutisen kuvaamassa maailmassa ajan useat rinnakkaiskerrostumat eivät kohtaa, eivätkä keskustele. Ne välttelevät toisiaan kuin kissat ja koirat, ja niiden väliin kirjailijan muotoilema järjestelmä syöttää dollareita tai rahvaan populaarikulttuurin alhaisempia ilmentymiä.

Kirjallinen attentaatti Sutiselta jää tekemättä, vaikka revolveri luodeistaan tyhjeneekin. Onneksi idealistisen alleviivattua vallankumousta kirjassa ei myöskään esiinny, vaikka murskatun ihanteen laaksosta kukkia nouseekin.

Hyvin Sutinen luo kylmiä varjoja auringon alle, vaikka teosta ymmärtävä lukijakunta on täysin vertauskuvallinen sille, jonka Sutinen kirjan alussa kiroaa. Akateemisen maailman umpioitunut kellarisalaseuralaisuus, jossa tietoa vaihdetaan pienen piirin, sisäsiittoisen mikrokosmoksen kesken, on suora silta kolmen ihmisen runoiltoihin.

Muuten Sutisen flanöörimainen automaattikirjoitus ohittaa akateemisen esseen fasistisen väsytyksen, vaikkakin ajatelmiaan Sutinen tukee kovilla nimillä aina Baudrillardista Chomskyyn. Se sallittakoon, vaikka noilla nimillä harvoin epäonnistutaan tekstin tukevoittamisessa.

Eurooppalaisen sivistysihanteen ideaalinen symbolijärjestelmä on periaatteessa luotu, mutta ansiokkaasti tykit, taudit ja teräs ovat sitä myös tuhonneet. Näillä raunioilla Sutinen liikkuu ja hahmottaa sen kauhistuttavan perinnön, joka lankeaa seuraavan sukupolven sallittuun kehdonryöstöön.

Juhani Brander