Todistuskappale muusikoiden löytöretkestä

DVD

Kuusumun Profeetta: Myrskyn silmään. Kuukaikumo Oy 2009.

Mitä voi odottaa porilaisen rockyhtyeen konsertin dvd-taltioinnilta? Konserttitaltiointeja tapaavat julkaista suuret nimet, joilla on panna rahaa tuotantoon – eivät niinkään Kuusumun Profeetan tapaiset, rehellisesti sanottuna marginaalista suosiota nauttivat rockyhtyeet.

Odotusarvoon nähden Myrskyn silmään vakuuttaa ensimmäisenä juuri teknisellä toteutuksellaan. Esiin hyppäävät hienot 3D-animoidut dvd-valikot, ja konsertin aluksi nähdään suureellinen animaatio.

Mikä resursseissa hävitään, korvataan intohimolla ja pitkäjänteisyydellä – onhan tätä julkaisua valmisteltu kaksi vuotta. Myös ammattitaitoa dvd:n taustavoimissa riittää.

Konsertti on taltioitu vain kahdella kameralla. Ellei tätä tietäisi, saattaisi pitkään arvuutella kameroiden lukumäärää. Kuvaus on elävää; Esko Lönnberg hakee käsivarakamerallaan koko ajan uusia kohteita lavalta.

Kuvan leikkauksella ja jälkitöillä on rakennettu kokonaan uusi tulkinta konsertista. Siinä mielessä tämä ei ole taltiointi, vaan tulkinta konsertista.

Kun kuvassa on välillä kohinaa estradin ajoittaisen hämäryyden takia, seuraavaan kuvaan on keinotekoisesti lisätty kohinaa entisestään. Väliin leikataan puhdasta, häiriötöntä kuvaa. Tekniset rajoitteet muuttuvat omaksi estetiikakseen.

Pidän myös väliin yllättävistä kuvavalinnoista, jotka luovat dokumentaarista tunnelmaa. Soolon soittajaa saatetaan näyttää vain hetki ja pidempään pysytään kuvassa hänen toimintaansa seuraavasta orkesterinjohtaja Harri Kerkosta.

Kuvakerronnalla on pyritty tukemaan Kuusumun sävelteosten tunnelmia. Parhaiten tämä toimii kelluvissa, tilavissa kappaleissa, joiden eteerisyyttä rauhallisesti harhaileva kamera tukee.

Joissain jyrisevissä biiseissä kuvakikkailu kuitenkin lyö sietorajan ylitse esimerkiksi rajusti strobovalon lailla sykkivissä kuvissa. Silmiin sattuu, kun digitaalikuva on pilkottu katselukelvottomiksi sirpaleiksi.

Resurssien vähyys käy ehkä raadollisimmin ilmi yhtyeen tuottamassa äänessä, joka on jokseenkin raa’an kuuloista. Toisaalta äänimaailmassa on karkeaa rehellisyyttä ja se tavoittaa yhtyeen soundin. Tuomas Laurilan miksaus levittää taustaorkesterinkin selkeäksi äänimaisemaksi.

Kuusumun musiikki on minulle sarja alituiseen harhailevia kuin maailmasta paikkaansa hakevia nuotteja, jotka hetkellisesti jäsentyvät vahvoiksi tuokiokuviksi. Samanlaisia ovat heidän konserttinsa. Silloinkin kun soitto koostuu sarjasta tarkkaan lyötyjä iskuja, kokonaisuus hakee koko ajan ja kirkastuu hetkittäin.

Nyt yksi hauraiden tuokiokuvien sarja on vangittu dvd:lle, ja kuitenkin se tuntuu elävän ja muuttuvan katselukerrasta toiseen.