Porin Prikaatin naisalokas kaatui matkalla ensimmäiselle metsäleirilleen elokuun ensimmäisenä viikonloppuna ja makasi ojassa tuntikaupalla. Kukaan ei huomannut alokkaan kaatumista. Asiasta kertoi Iltalehti.
Polkupyörämarssi Säkylästä Raasiin oli 45 kilometrin mittainen. 23-vuotias alokas menetti tuntemattomasta syystä tajuntansa jo kahden kilometrin pyöräilyn jälkeen ja kaatui ojaan ja makasi siellä neljä tuntia.
"Tyttö on tehnyt selkeän virhearvion inttiin mennessään.."
Jotenkin tuntuu että nyt oikeat "sotasankarit" purkavat omia inttitraumojaan syyllistämällä sairauskohtauksen saanutta alokasta. Ihan käsittämätöntä kirjoittelua, eihän sille mitään itse voi jos taju menee eikä se nyt missään tapauksessa ole henkilön oma vika. Kyse voi olla vaikka miten vakavasta tilasta ja tällä vaan viisastellaan ettei naiset kuulu armeijaan. Satun vaan kokemuksesta tietämään että naiset intissä pärjäävät huomattavsti paremmin kuin pojat keskimäärin ja 100x paremmin kuin omia inttiaikojaan muistelevat onnettomat reppahousut. KH:ssa molempia tapauksia tulee nähtyä. Tsemppiä tytölle ja jaksamista!!
Tarvittaisiin tutkimusta siitä minkälaisia ovat ne tällaisille palstoille kirjoittavat ihmiset, joiden biologiseen perusolemukseen kuuluu muiden ihmisten syyllistäminen.
Jotkut syyllistävät alokasta siitä että on kertonut asiasta lehdistölle.(Tiedetäänkö siis kuka on kertonut.) Toiset haukkuvat tätä siitä että on armeijaan tullut, ikäänkuin sairauskohtauksetkin olisivat ennakoitavissa. Terveen kirjoissakin oleva ihminen voi saada vaikka sydänhalvauksen, jos niin vain sattuu käymään.
Terveisin Erkki H.
Kiirettä pitää intissä.
Mitä alokas luumuilee ojassa.
Maahan. Viheltää.
Tahdissa mars.
Kysessä todennäköisesti sairauskohtaus.
Ei normaali ihminen pyörry parin kilometrin pyöräilyn jälkeen ja jää ojan pohjalle tuntikausiksi makaamaan.
Tyttö on tehnyt selkeän virhearvion inttiin mennessään. Mutta armeijassa pitäisi ensimmäiseksi opettaa se asia mikä Suomen sodistakin on tuttu eli kaveria ei jätetä. Haavoittuneet ja kuolleet raahattiin linjojen taakse turvaan viholliselta omaa henkeä uhaten. Surullista ja huolestuttavaa on jos kamraati jätetään ojaan jo alokkaiden polkupyörämarssilla. Jos nykyalokkaiden taso on tätä luokkaa, pitäisikö tositilanteita varten olla ammattimainen palkka-armeija?
toivottavasti tämä nainen saa kriisiterapiaa, oli varmasti sotiakin järkyttävämpi kokemus.
Eihän siinä sotaleikkien huumassa mitään huomata.
Toivottavasti kotiutettiin saman tien
Oikea tilanne, sodassakin osa jäi tantereelle.
Oliko koulutusvaiheessa tuotu esiin haavoittuneiden siirto JSP:lle.
Ohjeet: Voit aloittaa keskustelun ja jättää kommentin kirjautumatta palveluun. Kirjoittajat vastaavat itse kommenteistaan. Keskustelu on ennakkomoderoidu eli kommentit luetaan ennen julkaisua.
Tarvitset Flash Player 9:n ja Javascriptia tukevan selaimen.
Eipä ole ainoa tapaus. Itse sippasin 80 kilsan hiihtomatkalla niin (flunssan jälkiseurauksena), että tipuin marssiosastossa hiljalleen alas. Loppumatkan tein ambulanssilla suoraan varuskuntasairaalaan, jossa makasin neljä tuntia. Sieltä, valkoisena kuin lakana, tallustelin takaisin komppaniaan, jossa kukaan kapiainen ei edes ollut tietoinen puuttumisestani ja vierailustani varuskuntasairaalassa. Näin siis armeija pitää huolen omistaan.
Ilmoita asiaton kommentti