Suurin satakuntalainen: Mies, joka toi Suomeen iik-hysterian
- Tätä se oli: Dingo-yhtyeen konsertti Helsingissä 27. maaliskuuta 1985.
Jos tavalliselta itäsuomalaiselta Jampalta kysyy, mitkä asiat tulevat Satakunnasta mieleen, on ensimmäisten nimien joukossa porilaiset populaarimusiikin suuret nimet, Yö, Dingo ja Mamba.
Näin siitäkin huolimatta, että Pori-rockin suurista vuosista on jo yli 25 vuotta.
Mutta todellinen ikuisuuskysymys onkin yksinkertainen, Dingo tai Yö?
Koska tähän ei ole olemassa oikeaa tai väärää vastausta, valinnan joutuu tekemään maakuntajohtaja Pertti Rajala.
– Dingo. Se Dingo-huuma silloin 1980-luvun puolivälissä oli niin hurja, että se on jäänyt minullekin mieleen.
Dingon tarinassa on kaikki pop-musiikin tuhkimotarinan merkit. Täydellisestä tuntemattomuudesta ponnistanut porilaisyhtye iski itsensä koko kansan tietoisuuteen vuosina 1984–1986 tavalla, johon kukaan suomalaisyhtye ennen tai jälkeen ole pystynyt.
Kiertoajeluja Poriin
Erityisesti 1985 oli Dingo-hysteriaa. Esimerkiksi rumpali Quuppa Seittonen huomasi eräänä päivänä nurmikkoa ajaessaan, että hänen toimiaan seurasi kadun varrella linja-autolastillinen ihmisiä.
Sanomalehdissä oli samaan aikaan pitkiä reportaaseja yhtyeestä, jonka konserttien aikana ei meinannut kuulla musiikkia, kun fanit kiljuivat niin lujaa.
Satakunnan Kansan toimittaja kuvasi yhtyeen keikkaa maaliskuussa 1985 Helsingin Kulttuuritalolla yhdellä sanalla:
– IIIIIIIKKKKKKKK!
Vastaavaa koki maailmalla 1960-luvulla Beatles.
Dingon Kerjäläisten valtakunta (1985) on kaikkien aikojen neljänneksi eniten myyty kotimainen albumi 190 894 kappaleella.
Vaikka Dingon karismaattisen nokkamiehen Pertti Neumannin (synt. 1959) sävelkynä on 2000-luvulla pahasti tyrehtynyt, voi hän huoletta kiertää yhä Suomea esittämässä yhtyeensä klassikkoja.
Dingon kuuluisimmat kappaleet on sinetöity kansakunnan muistiin. Ne sanat osaa alusta loppuun asti, halusi tai ei.
Kuka on mielestäsi kaikkien aikojen satakuntalainen, äänestä
JONTTU!
Ilmoita asiaton kommentti