Ranskatar kertoo ruokafilosofiastaan
Mireille Guiliano: Ranskattaret eivät liho
Otava 2012, 288 sivuaMikä: Ranskalaissyntyisen kirjoittajan teos, jossa hän kuvailee omaa ruokafilosofiaansa ja kertoo paljon ruokamuistoja. Mukana on myös paljon reseptejä.
Kenelle: Hänelle, joka haluaisi laihduttaa suun nautinnoista tinkimättä. Myös kaukokaipuusta kärsivälle, joka haaveilee Provencen herkuista ja tunnelmista.
Hyvää: Kirjan parasta antia on ajatus siitä, että linjojen vaalimisessa ei ole kysymys ryppyotsaisesta, jatkuvasta kieltäytymisestä. Herkullista ruokaa saa syödä, kunhan huolehtii sen laadusta ja kohtuudesta.
Huonoa: Kirjoittajan kirjoitustyyli ei ole kovin nautittavaa, vaan teksti tuntuu olevan lähinnä tajunnanvirtatyylillä laadittua – kuin kaverin sähköpostia lukisi. Joitakin resepteissä tarvittavia ainesosia on Suomesta vaikea saada.
Lupaus: Guiliano itse kertoo, että hänen lempiharrastuksiaan ovat aamiainen, lounas ja päivällinen. Kirja houkuttelee nauttimaan ruoasta ilolla ja kiitollisuudella, vaikka haluaisikin laihduttaa. Tästä armollisesta asenteesta on varmasti iloa monelle kilojen karistajalle.
Marja-Kristiina Vainela
