Säästöt syövät potilaiden lääkkeet

Ehdotus Kelan lääkekorvausten alentamisesta herättää ristiriitaisia tunteita etenkin niiden keskuudessa, joita uudistus koskettaa.

Sopassa on neljä hämmentäjää. Valtio haluaa saada aikaan säästöjä, apteekit ja lääketeollisuus haluavat takoa hyvää tulosta ja asiakkaat haluavat saada lääkkeensä edullisesti.

Uudistus on lähtenyt liikkeelle valtion tarpeesta saada aikaan säästöjä. Silti sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän pyrkimyksenä on ollut se, etteivät heikoimmassa asemassa olevat joutuisi kärsimään uudistuksen takia.

Työryhmä on ehdotuksessaan päätynyt siihen, että lääkkeiden korvausprosentteja alennetaan seitsemällä prosenttiyksiköllä sekä peruskorvattavista että alempaan erityiskorvausryhmään kuuluvista lääkkeistä. Eri sairauksia potevia ei haluta asettaa eriarvoiseen asemaan.

Silti pelkona on, että eniten kärsimään joutuvat heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset. Ne, joiden elämään on kasautunut työttömyyden, sairastelun ja syrjäytymisen kaltaisia isoja tekijöitä. Ainakin terveydenhuollon ammattilehti Mediuutiset on sitä mieltä, että jos lääkekorvauksia alennetaan kaavaillun mukaisesti, nimenomaan tämä väestöryhmä joutuu entistä ahtaammalle.

Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että nämä ihmiset eivät jatkossa taloudellisten syiden vuoksi pysty hankkimaan kaikkia tarvitsemiaan lääkkeitä senkään vertaa kuin tähän saakka. Viime vuoden puolella valmistuneen selvityksen mukaan Suomessa on noin puoli miljoonaa ihmistä, joille terveydenhuollon menot ovat ylivoimaisia.

Kansainvälisellä tasolla tarkasteltuna suomalaisten potilaiden asema on jo tähän saakka ollut arveluttava, sillä heidän osuutensa lääkemaksuista on suurempi kuin Euroopan vauraissa maissa.

Lääketeollisuus, joka ei pidä viitehintajärjestelmän ulkopuolella olevien lääkkeiden tukkuhinnan leikkaamisesta, on luonnollisesti ärtynyt. Alan kattojärjestön Lääketeollisuus ry:n mielestä sopiva taso leikkaukselle olisi puolitoista prosenttia nyt esitetyn viiden prosentin sijaan.

Järjestön toimitusjohtaja Jussi Merikallio olisi pitänyt parempana vaihtoehtona uudistuksen marssijärjestykseksi sitä, että ensin olisi sovittu rakenteellisista uudistuksista ja sitten vasta säästöistä. Hän kritisoi säästöaikataulua liian tiukaksi ja säästöjä mekaanisiksi.

Vaikka lääketeollisuudella luonnollisesti on oma lehmä ojassa, ainakin kritiikki liian tiukasta ja yksiviivaisesta säästöaikataulusta pitää ottaa vakavasti, tarkasteltiin asiaa sitten bisneksen tai asiakkaan näkökulmasta.

Valtion pitää saada aikaan säästöjä. Säästökirveellä ei kuitenkaan saa roiskia niin kovaa, että lapsi menee pesuveden mukana eikä varsinkaan lääkekorvausten uudistamisessa.