Poliisi turvaa kansan tukeen

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero kirjoitti blogissaan joulun alla, että poliisi voisi järjestää kansalaiskeräyksen, jolla poliisille hankittaisiin autoja. Ajatus lähti elämään sillä tavalla, että keräys ehkä joudutaan oikeasti järjestämään.

Taustalla väikkyy ajatus Mainostelevision vuosikymmeniä sitten järjestämästä autokeräyksestä, jonka vetäjänä oli Niilo Tarvajärvi. Erimerkkisiä autoja saatiin 58 kappaletta, ja tällaiseen tavoitteeseen pyrittäisiin nytkin. Autojen hankinnasta säästyneet varat voitaisiin Paateron mielestä käyttää työttömänä olevien poliisien koulutukseen.

Säästötoimet koettelevat poliisia siinä missä puolustusvoimiakin. Aiheellisesti voidaan kysyä, pystyykö poliisi enää tarjoamaan uskottavan turvallisuuden kansalaisille? Poliisijohdon mukaan poliisin saatavuus ei ole enää sama maan eri puolilla.

Tilastoista voidaan tietenkin löytää mitä erilaisimpia aikoja, mutta valtion 2012 budjetissa todetaan, että poliisi on A-luokan eli kiireellisessä tapauksessa paikalla kymmenessä minuutissa. Tilaston taustalla on kuitenkin myös se, että kiireellisiäkin tehtäviä joudutaan määrittelemään alempaan B-luokkaan. Helsingissä poliisi saadaan paikalle kuudessa minuutissa, muualla maassa menee aikaa huomattavasti kauemmin.

Poliisin työn tuloksellisuutta mitataan rikosten selvittämismäärällä. Henkirikoksissa ja törkeissä rikoksissa ollaan vielä kohtuullisen hyvällä tasolla, mutta pienet omaisuusrikokset jäävät yleensä tutkimatta, jos ne tulevat ”pimeinä” poliisille.

Helsingin Sanomien tekemän selvityksen mukaan resurssien väheneminen on johtanut työmotivaation heikkenemiseen. Tämä on ehkä kaikkein huolestuttavinta poliisin työssä. Luottamus poliisiin on onneksi edelleen erittäin korkealla tasolla.

Poliisin mottona on tehdä oikeita asioita. Yhtenä lähtökohtana on vähentää sellaisia tehtäviä, jotka sitovat voimavaroja, mutta jotka ovat turvallisuuden kannalta toissijaisia. Poliisi on ehdottanut, että työlistalta jätettäisiin kokonaan pois pienet peltikolarit, yleisötapahtumien järjestyksen valvonta ja bensavarkaudet. Listaan voitaisiin lisätä vielä pienet myymälävarkaudet, jolloin huomattava määrä poliisin työtä vähenisi.

Määrärahakeskustelussa on hyvä huomata, että poliisi on yksi viranomainen, joka puolustaa omia etujaan. Kansan turvallisuuteen vetoaminen on tehokas keino painostaa poliitikkoja, jotka joutuvat tekemään päätöksiä. Turvallisuus on asia, josta ei missään tapauksessa haluta tinkiä.

Tosiasia kuitenkin on, että poliisi näkyy katukuvassa yhä harvemmin ja pienet rikokset jäävät selvittämättä. Poliisin kysymystä oikeiden asioiden tekemisestä voidaan jatkaa kysymällä, säästetäänkö oikeissa asioissa?