Turvallisuuspoliittiset asenteet kääntymässä

Kansalaisten turvallisuuspoliittisissa asenteissa on runsaan vuoden aikana tapahtunut siirtymää ”sisäänpäin”, eristäytymisen suuntaan.

Esimerkiksi Nato-jäsenyydellä on vähemmän kannatusta kuin kertaakaan Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) mielipidemittauksissa eli vuodesta 2005. Myönteisyys putosi vuodessa neljänneksestä viidennekseen. Eilen julkistetun tutkimuksen aineisto kerättiin marras-joulukuussa.

MTS on puolustusministeriön alainen pysyvä parlamentaarinen komitea. Se teettää tutkimuksia turvallisuuspoliittisista perusasioista ja ajankohtaisista aiheista.

Kantoja sotilaalliseen liittoutumiseen MTS on udellut jo vuodesta 1996 Natoa mainitsematta. Liittoutumismyönteisyys nousi vuonna 2004 tähänastiseen huippuunsa, hieman yli kolmanneksen. Vastustus puolestaan on vain kahtena vuotena 2000-luvulla painunut alle 60 prosentin.

Suurimmassa eli kokoomuksessa Nato-myönteisyys nousi 55 prosenttiin, mutta perussuomalaisten ja demarien kannattajissa suunnilleen puolittui 14:ään ja 12 prosenttiin.

Kun keskustassakin kannatus on tällä tasolla, katsoo puoluejohto samaan suuntaan, kun joukkoja johdetaan takaa.

Nato-jäsenyyttä vastustetaan yleensä sillä perusteella, että suomalaiset joutuisivat sotimaan ulkomaille ja osa ehkä päätyisi ”sinkkiarkkuun”. Vielä toissa vuonna tämän kanssa ristiriidassa oli selvän enemmistön halu puolustaa koko EU:ta ja osallistua kriisien torjuntaan ”eri puolilla maailmaa”.

Lähes kaikki suomalaiset toki pitävät puolustusvoimien tärkeimpänä tehtävänä Suomen varjelemista, mutta muun EU:n puolustamista kannattaa entistä harvempi, tosin edelleen yli puolet.

Myös Suomen läsnäoloa Afganistanissa koskevissa vastauksissa on lievä vetäytymis-trendi: sotilaallinen mukanaolo tulisi lopettaa yli 40 prosentin mielestä jo tänä vuonna. Liki kolmannes odottaisi ”toistaiseksi”. Sen sijaan siviilikriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä Afganistanissa kannatetaan hyvin laajasti, perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Puolustusvoimauudistus eli säästöohjelma ei etenisi, jos kansan tahto toteutuisi. Miesten yleinen asevelvollisuus ei mullistuksiin kuulukaan, ja sillä on myös vankka kannatus, joka tosin on parissa vuodessa laskenut noin 10 prosenttiyksikköä.

Näitä asioita kyseltiin ajankohtaisuuden vuoksi myös jo viime maaliskuussa. Vaikka keskustelu aiheesta on sen jälkeen täsmentynyt, esimerkiksi tahto pitää reservin koko nykyisellään, 350 000 henkilössä, vahvistui kevättalvesta loppusyksyyn. Yli 70 prosenttia ei sitä pienentäisi ja joka kymmenes jopa lisäisi.

Puolustusmäärärahatkin pitäisi vähintään nykyisellään liki 80 prosenttia kansasta. Vielä yllättävämpää on, että 65 prosenttia ei leikkaisi edes rauhanturva- eikä kriisinhallintatoimintaa. Tämä joukko jopa kasvoi maaliskuusta 10 prosenttiyksikköä.

Tutkimuksen tulokset varmaan tyydyttävät ruotsalaisia, jotka puolustusministeriä myöten ”huolestuivat” leikkauksistamme. Ruotsi lakkautti asevelvollisuuden toissa vuonna eikä ole onnistunut rekrytoimaan ammattiarmeijaa, jonka mobilisointi kriisitilanteessa kestäisi kaksi vuotta. Suomen pitäisi siis velkaantua myös Ruotsin turvallisuuden vuoksi.