Pako joulumaasta

Rinkka painaa olkapäitäni, kun taaperran satamaterminaaliin lunastamaan reittimatkaa. Vastoin yleistä tapaa Interrail-matka on syytä toteuttaa silloin, kun ensilumi värjää asfalttia ja kaupunkilaiset panikoivat joululahjahankinnoistaan. Huolehdin, ettei selkääni kuormita yksikään punainen vaatekappale.

Tunnelmallinen juhla-aika muuttuu vain ontoksi sanonnaksi, kun suomalaiset yrittävät panostaa liikaa oikean sävyiseen lahjanaruun, pikkujouluillan kulkuun ja korttien suloisuuteen. Kadehdin ihmisiä, jotka uskaltavat poiketa totutuista tavoista ja lähteä kauas kaikesta rauhoittumaan (vaikka Pirjolle ei ostettu edes yöpaitaa).

Joulupäiviä odotetaan jo toukokuussa, mutta ne ovat ohi kolmessa päivässä. Eihän tunnelmasta ole tietoakaan, jos odotukset ovat pilvenpiirtäjän 94. kerroksen korkuisia, eikä mikään ole yllätyksellistä.

Tukholman tunnelibanaanissa seikkaillessa unohtaa kuluvan kuukauden nimen ja melkeinpä matkan tarkoituksenkin. Kymmenen ylimääräisen metropysäkin matkustaminen tuntuu yhtä epätoivoiselta kuin lahjan keksiminen isälle. Hermothan tässä menee, kun ei ole oikeannimistä valuuttaa mukana – ei auta kuin maksaa aamupala kortilla.

Päätän tänä jouluna ostaa erittäin hyödyllisiä lahjoja – ja vain lähimmäisille. Matkatunnelmaa nostattaa pienen pojan alkeisruotsi junassa kohti Kööpenhaminaa. Pääseehän tässä käymään meren allakin!

”Joulukinkut loppuunmyyty” -kyltti piristää lapsiperheen arkea huomattavasti. Perheenisän kirosanat ovat verrattavissa siihen tunteeseen, kun silta on rikki ja junamatka vaihtuu bussikyytiin. Mistä saisi vielä kinkkuja, mistä korvaava bussikyyti lähtee? Lähikaupasta, lähikadulta.

Totuuden ymmärtäminen vie turhauttavan paljon ylimääräisiä, stressaavia minuutteja tiukasta aikataulusta. Hei, kinkkubussi näkökentässä! Läpi pimeän Tanskan kiitää kaksikerroksinen mato, jonka WC:n ovea kukaan ei osaa avata.

Keskitalven juhla on tunnelmallisuutensa lisäksi tunnettu myös lähimmäisenrakkauden osoittamisesta. Berliinin päärautatieasemalla miehet tuovat matkoilta palaaville naisilleen kukkapuskia, jotka sopisivat 90-vuotiaan isomummun arvomaljakkoon. Ajatushan oli tärkein?

Lahjan antaminen on aina haaste, ellei ole päässyt vakoilemaan pukille osoitettuja kirjeitä. Aina ei kuitenkaan tarvitse kuluttaa säästöjään turhuuksiin – hatunnosto ilmaisten lahjojen keksijälle. Hymy, katse ja ystävällinen puhe suorastaan hehkuvat sykkivän kaupungin sinisessä hetkessä.

Paikallisen kulttuurikeskuksen graffitimaalaukset heräävät eloon, kun esiintymislavalla näkyy pientä liikettä. Minulta on juuri viety pois joulun paras lahja, luulen niin. Ei keikkakuvausta ”with professional camera”.

Herään ärtymyksestäni ajatukseen: aion keskittyä kerrankin olennaiseen. Tunnelma on kupliva, koska kitaristi muistaa minut vuoden takaiselta Pariisin keikalta. Todistettu: paras lahja on se ilmainen.

Myös spontaanius tuo perinteiseen joulunviettoon jotakin yllätyksellistä, odottamisen arvoista. Tänä vuonna kaikki saa olla erilaista! Voi kunpa joulukalenterini jokaisesta luukusta avautuisi italialainen maisema, jossa meri säteilee vaaleanpunaisessa aamuauringossa. Jouluaaton ruokapöytäkin voisi olla katettu suuren lihamötikän sijaan kinkkupizzalla. Siis sillä aidolla italialaisella, mozzarellajuustoisella.

”Emme ole automaatteja”, herra Putro valistaa lyriikoissaan. Emme voi ennustaa sammuvaa hautakynttilää tai jaksa "ahterinsheikkausta" Petteri Punakuonon tahtiin pikkujouluyön pikkuriikkisille tunneille asti.

Yllättävä avuntarve keskellä tuntemattomia koordinaatteja koituu pakoretkeni kohtaloksi. Vaikka tarkoitus oli karistaa vuoden stressillisin kuukausi kannoiltani, se seurasi minua ovelasti tontuillaan ympäri Eurooppaa. Löysin oudoimmistakin tilanteista jouluun verrattavissa olevia seikkoja. Ajasta ja paikasta viis, joulu on aina läsnä.

Siis: julistan maailman kansainvälisimmän juhlan alkavaksi uudelleen Tapaninpäivän jälkeen. Joululauluja huhtikuussa ja kinkku pakkaseen keskikesällä. Ehkä pukin lahjasäkkikin tuntuu pulleammalta, jos se sisältää koko vuoden ilmaiset ja väärät lahjat.

Joulua ei pääse pakoon.