Ohjeita poropeukaloille

Elämme valistuksen aikaa päätellen siitä, paljonko meille jaetaan ohjeistusta. Sitä tulee tuutin täydeltä jokaisen pakkauksen mukana.

Kuluttajan on tietysti hyvä tuntea vempainten käyttöohjeet, mutta pitääkö hänen tuntea myös sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevat direktiivit? Tämän kysymyksen meillä nosti esiin uusi hiomakone.

Laite käyttöohjeineen ja lisäohjearkki olivat siististi pakattuina naisten käsilaukkua muistuttavaan pussukkaan. Ohjeet kehotettiin säilyttämään huolellisesti tulevia käyttökertoja varten.

Ja näin meitä hiojia valistettiin:

”Jos ohjeissa viitataan sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevaan direktiiviin 89/336/EY, konedirektiiviin 98/37/EY tai pienjännitedirektiiviin 73/23/ETY, seuraava pätee:”

* 20. heinäkuuta 2009 lähtien 89/336/EY direktiivi ei ole enää voimassa, sen sijaan on voimassa sähkömagneettista yhteensopivuutta koskeva direktiivi 2004/108/EY.

*29. joulukuuta lähtien 98/37 EY direktiivi ei ole enää voimassa, sen sijaan on voimassa konedirektiivi 2006/42/EY.

*Pienjännitedirektiivi 73/23/ETY korvataan pienjännitedirektiivillä 2006/95/EY.

Direktiiviosion kahlattuamme olimme enemmän ymmällä kuin ennen lukemista. Edelleen monen hionnan jälkeen direktiivien merkitys hiontaan on epäselvä.

Patonkipakkauksessa meitä varoitetaan, että tuote voi olla paistettuna kuuma. Pitsa puolestaan neuvotaan ottamaan pois rasiastaan ennen uuniin survomista. Pian leivos- ja keksipaketteihin ilmestynee pikkuvinkki: Syö vain sisältö, ei koteloa.

Lääkkeiden nauttiminen se vasta vaatii hirmuisen ohjeistuksen. Apteekista ilman reseptiä saatavasta C-Burana-askistakin työntyy ulos 63 sentin pituinen pakkausselostus. Kääntöpuolella samma på svenska. Mitatkaa, ellette usko.

Teksti varoittaa muun muassa tilanteista, joissa rohtoa ei tulisi käyttää lainkaan. Lisäksi on lueteltu liuta sen mahdollisesti aiheuttamia haittavaikutuksia alkaen pyörrytyksestä ja päätyen ties mihin kouristeluihin. Rimpsun luettuaan herkkähermoinen ei uskalla nielaista koko pilleriä.

Entisaikaan ohjeistus oli niukkaa, ja kansa omatoimista. Ohimoiden jyskyttäessä edesmennyt äitini hujautti suuhunsa ruskean, karmean makuisen Hota-pulverin, ja jos ei heti tepsinyt, toisen perään. Mainoslausehan kehotti turhia vouhkaamatta: ”Ota Hota”.

Menneisyydestä muistuu mieleen vain yksi meille kuluttajille suunnattu, mutta sitäkin varteenotettavampi varoitus. Sprii- eli tenupullon kyljessä komeili pääkallo ja sen alla luut ristissä.

Ei tehnyt mieli maistaa.