Käsi kädessä ihmisten edessä
Tapasin viime viikolla Satakunnan Setan puheenjohtajan Marco Ylänpään. Hän kertoi osallistuneensa pari vuotta sitten Berliinissä kansalaisjärjestöjen tapahtumaan, jossa järjestettiin koulutusta teemalla ”Näin kohtaat homon”. Olimme yhtä mieltä teeman omituisuudesta. Lähtökohta on väärä, jos ihmisiä täytyy opettaa suhtautumaan johonkin väestöryhmään. Yhtä paljon järkeä olisi kurssittaa ihmisiä kohtaamaan punatukkaisia.
Punatukkaiset kun sattuvat olemaan kukin omanlaisensa yksilö. Samoin homot.
Täytyisikö siis jokaisen ihmisen kohtaamiseen laatia nykyään oma opaslehtinen? Punatukkaisetkin olivat muuten keskiajalla syrjitty vähemmistö.
Kysyin Ylänpäältä, mikä merkitys hänen mielestään presidentinvaaleilla ja Pekka Haaviston saamalla suosiolla oli seksuaalivähemmistöille. Hän vastasi miljoonan äänen tarkoittaneen, ettei kolmannekselle suomalaisista ollut tärkeä ehdokkaan seksuaalinen suuntautuminen vaan ammattitaito. Vielä 20 vuotta sitten tällaiset vaalit olisivat olleet mahdottomat.
Itse seurasin vaalien aikana käytyä homokeskustelua ristiriitaisin tuntein. Se tuntui sivuraiteelle eksyneeltä, sillä seksuaalinen suuntautuminen ei liity presidentin työhön.
Ajattelen ihmisten elävän ikään kuin erilaisissa rinnakkaistodellisuuksissa tai aikavyöhykkeillä. Itselleni on ollut nuoresta asti itsestään selvää, että mies voi rakastaa myös miestä tai nainen naista. On surullista seurata, millaista vihaa homoseksuaalisuus joissain ihmisissä yhä herättää.
Ehkä sivuraiteille eksynyt keskustelu oli kuitenkin hyväksi. Ehkä se muuttaa suomalaista yhteiskuntaa askelen suvaitsevaisemmaksi. Ehkä Haaviston suosio auttaa jotakuta olemaan avoimemmin oma itsensä.
Suomi on muuttunut paljon viime vuosikymmeninä, eikä homous ole enää tabu vaan alkaa olla arkipäivää. Seksuaaliset vähemmistöt näkyvät elokuvissa ja sateenkaariperheet lastenkirjoissa.
On hienoa elää maassa, jossa on syrjinnän kieltävä yhdenvertaisuuslaki. Se ei ole itsestäänselvyys maailmassa, jossa on vielä valtioita, jotka julistavat homoseksuaaleille kuolemantuomion.
Yhdenvertaisuus on Suomen laissa, muttei aina arjessa. Valitettavasti yli puoli miljoonaa suomalaista kokee vuosittain tulevansa syrjityksi eri syistä.
Seksuaalivähemmistöihin kuuluvia syrjitään niin kouluissa kuin työpaikoilla. Noin 36 prosenttia vähemmistöön kuuluvista nuorista kiusataan aiheesta koulussa.
Homo on yhä liian usein kirosana.
”Näin kohtaat homon” -oppitunti on turhaa ylenkatsetta, mutta ”Tätä ovat sukupuolivähemmistöt” -luentoja tarvitaan, jotta tieto lisääntyisi ja ennakkoluulot vähenisivät.
Hyvä kolumni, olen ihan samaa mieltä! Kuten sanoit, vielä 20 vuotta sitten tällaiset vaalit olisivat olleet mahdottomat. Ajat muuttuvat ja samoin ihmisten asenteet; toki ennakkoluuloja ja ahdasmielisyyttä on aina, mutta ehkä vähenevässä määrin. Maailma ei kuitenkaan muutu itsellään. Edelläkävijöitä ja avoimen maailmankuvan omaavia ihmisiä tarvitaan. Olisi ollut hienoa lähettää maailmalle Suomea edustamaan maailman tiettävästi ensimmäinen homo presidentti - hänen ammattitaitoaan yhtään vähättelemättä, pelkkä seksuaalinen suuntautuneisuus ei voi olla ainoa peruste ketään äänestää, oli se mikä tahansa.
Halosen valinta oli aikoinaan tärkeää naisten tasa-arvon vuoksi. Mieleen jäi silloisten vaalien ajalta tuntemani pikkupoika, nyt jo aikuinen, joka oli sitä mieltä, ettei nainen voi olla presidentti. Näiden vaalien aikana luin lehdestä erään pikkutytön kommentin, missä hän ihmetteli, voiko mieskin olla presidentti. Loistavaa, ihanaa ja upeaa, juuri näin sen kuuluu mennä! Sukupuoli tai muut toisarvoiset asiat eivät ole pätevyyden kannalta määrääviä, sen mielestäni osoitti myös Haaviston suosio, jonka kohdalla oli monta muutakin "estettä": vihreys, sivarius, vegetarismi... Se, että iso osa ihmisistä ei piitannut näistä asioista tai äänesti häntä silti, vaikka olisi pitänytkin häntä hieman outona, on todella hienoa!
Ilmoita asiaton kommentti