Kirkastettu yö loi hartaan tunnelman

Kirkastettu yö. Jukka Iisakkila, kapellimestari, Helena Juntunen, sopraano. Pori Sinfonietta Promenadisalissa 16.2.

Torstai-illan konsertin aloittaneessa Ludwig van Beethovenin Sinfoniassa nro 4 orkesterin balanssia olisi kuullakseni monin paikoin pitänyt säätää jousten hyväksi. Jo ensimmäisessä osassa trumpettien alle jäi monta mielenkiintoista yksityiskohtaa.

Olisikohan harjoitusajan vähäisyys mahdollisesti ollut syynä siihen, että neljännen sinfonian tulkinta vaikutti syntyneen ikään kuin vahingossa olosuhteiden ohjaamana? Puskevasti etenevän matkan varrella loistivat valopilkkuina useat puupuhallinsoolot.

Helena Juntusen sähäkkä olemus otti lavan haltuun Beethovenin konserttiaariassa Ah! perfido. Nykyaikaisella tavalla tekstiä tehokkaasti ilmentävä laulutapa ei varmaan jättänyt ketään kylmäksi.

Juntusen äänessä on kaikissa rekistereissä soivaa vahvuutta siten, että orkesterin kanssa ei ole peittymisen vaaraa.

Helena Juntusen kaunolaulusta saatiin nauttia myös Wolfgang Amadeus Mozartin Figaron häiden kreivittären cavatinassa Porgi, amor sekä Cosi fan tutte -oopperan aariassa Come scoglio.

Uskoakseni säveltäjääkin olisivat tyydyttäneet Juntusen äänen loistava linjakkuus ja kauniit värisävyt yhdistyneenä joka solulla tapahtuneeseen näyttämölliseen eläytymiseen.

Tämän konsertin ohjelmisto koostui pelkästään klassikoiksi nousseista teoksista. Arnold Schönbergin Verklärte Nacht eli Kirkastettu yö vuodelta 1899 edusti tässä joukossa uusinta musiikkia. Kirkastetun yön pohjana olevan tekstin aihepiirissä ovat kietoutuneina toisiinsa elämän raadollisuus ja inhimillinen suuruus. Nämä tuntuvat kuvastuvan Schönbergin sävelkielessä.

Sinfoniettan jouset Jukka Iisakkilan johdolla saivat harmoniat puhuttelemaan. Harras tunnelma vallitsi Promenadisalissa teoksen esityksen aikana. Sen verran kunnianhimoisia olivat jousisoittajien elkeet, että tulosta syntyi kuulijaa palkitsevasti.

Juha-Pekka Peltonen