Jens Thomas: Speed Of Grace. Dieter Ilg: Otello Live. Radio String Quartet Vienna: Radiodream. Ulf Wakenius: Vagabond. Lars Danielsson: Libretto.
Jazzlevymerkeillä tapaa olla oma soundi ja visio. Moderneja eurooppalaisia esimerkkejä ovat norjalainen Rune Grammofon ja suomalainen TUM sekä saksalaiset ECM ja ACT Music. Seuraavat viisi albumia ovat viimeksi mainitun tuoreita teemajulkaisuja.
Kosketinsoittaja-laulaja Jens Thomasin ja ACT:lle omalla nimelläänkin levyttävän trumpetisti Verneri Pohjolan oivallus on kesyttää AC/DC:n klassikoita mietiskeleviksi jazzballadeiksi. Huudoista tulee kuiskauksia. Retriitti toimii, vaikka (tai koska) esimerkiksi Highway To Hellin alkuperää ei tunnista sokkotestissä heti eikä hetken päästäkään.
Basisti Dieter Ilgin trio tekee samankaltaisen tempun Giuseppe Verdin Otellolle. Lähtökohta on oopperan neljännen näytöksen nerokas bassokuvio, joka innosti kielenkääntäjän jazzittamaan enemmänkin Verdiä tyylikkääksi konserttilevyksi.
Radio String Quartetin valikoima on laajempi. Jousikvartetti napsii lainoja Franz Lisztiltä, Henry Mancinilta ja Radioheadilta ja jännittää figuratiivisesta abstraktia. Radiodream ei ole easy-listeningia, mutta palkitsee uteliaan kuulijan.
Kitaristi Ulf Wakeniuksen kulkurifilosofiaa voi suositella koko perheelle aina soittotunneilla käyvästä juniorista sinfoniakonserteissa nuokkuvaan senioriin. Vincent Peiranin harmonikan tukeman nelikon taival taittuu taitavasti ja luontevasti Bretagnen ja Japanin kautta Policen autiolle saarelle.
Basisti Lars Danielssonin kvintetti luovii 2000-lukulaisen jazzestetiikan valtavirrassa. Se tarkoittaa muun muassa edesmenneen Esbjörn Svensson Trion näkemyksiä, mikä ei johdu pelkästään rumpali Magnus Öströmin läsnäolosta. Eniten eleganttia ilmaisua hallitsee armenialaispianisti Tigran.
