Kova kuin Pohjanmaa

Härmä. Ohjaus JP Siili. Pääosissa Mikko Leppilampi, Lauri Tilkanen, Pamela Tola. K 16. Promenadi 1 ja 5.

Pohjanmaan lakeus on kaunis.

Sinne on nyt ripoteltu ihmiskohtaloita: umpikorskeita talollisia, köyhiä tilallisia, orpoja, kaunis neito sekä hyvä ja paha poika.

Välitalon komean tilan pojista vanhempi on kännäilevä riehahäjy Esko (Mikko Leppilampi) ja nuorempi säntillinen työmies Matti. Sokea isä (Esko Salminen) syrjäyttää esikoisen testamentillaan.

Pullisteleva puukkojunkkari Esko julmistuu. Hän haluaa estää sivuutuksen ja napata vielä rinnalleen velipojan ihanan morsmaikun, naapurin Aino.

Välitalo muuttuu veljesvihan näyttämöksi.

Draaman vauhdittajana on päähenkilön silmitön aggressio, jonka vallassa hän tuikkii puukolla sinne tänne asemaansa pönkittääkseen. Yhteisö pelkää ja vaikenee.

Äitinsä ihaileman rajattoman sadistin käytöksen syitä ei perustella. Se jäytää katsojaa.

Härmän myös käsikirjoittanut ohjaaja JP Siili on yrittänyt pureutua rikollisen mielen rajapintoihin jo Hymypojassa (2003) ja edellisessä pitkässä elokuvassaan Blackout (2008). Yhä hän raapii pintaa. Ihmiset jäävät kuoriksi. Tuijotuksesta ei pysty lukemaan tarinaa.

Kuvaus on uljasta – ja vähän westerniä. Kaverusten pakoretken leirituli tuo mieleen Coenin veljesten Kova kuin kivi -elokuvan. On ehkä etsitty kotimaista villiä länttä, kun kuviin on valittu kivikkoista jokirantaa, vauhdikkaita hevoskyytejä ja puukonkalistelua. Pistoolikin vilahtaa.

Juhlava puvustus vie ajatukset kuitenkin tanhulavoille. Puukkohippaan ryhdytään silitetyssä rypytyksin koristellussa pellavapaidassa ja kirjohenkseleissä. Hassuja hattuja riittää. Helavyöt hehkuvat. Asujen tahraantumisella likaan ja vereen alleviivataan siirtymää rappioon.

Lauri Tilkanen tekee monisävyisen ja vahvan roolin mieheksi kasvavana nuorukaisena. Hänen lisäkseen vain äidissä (Lena Meriläinen) on julmaa sävykkyyttä. Mikko Leppilammen rooli on melskaamista ja hyvinhän tuo sujuu.

Vahvan Pamela Tolan Ainon-roolin ristiriitaisuuksissa ei oikein pysy mukana. Aku Hirviniemen Kalle on perinteinen uskollisen aseenkantajan rooli.

Häjyjä säälin. Joukko joutuu ilmentämään itseään yli kaksituntisen leffan vain ylimielisillä ilmeillään.

Kummallinen teatterimaisuus vaivaa monia asetelmallisia kohtauksia, joissa väki seisoo kuin Hiljainen kansa vitostien varrella.

Soila Ojanen